Mutta sairas vaati kuumeensa koko innolla häntä nähdäkseen, Vaikka koetettiinkin selittää, että hän vain oli lähettänyt kukkasten mukana terveisiä ja että se oli niiden tuoja, joka oli ajanut kartanolle.

— Päästäkää hänet sisään, minä tiedän, että hän on tuolla toisessa huoneessa! … intti hän vain vastaukseksi.

Neiti Louise oli kenenkään näkemättä vetäytynyt pois, ja varatuomari suostui vihdoinkin täyttämään sairaan tahdon.

Kapteeni tuli sisään tyynenä ja kohteliaana, suuteli rouva von Blumen kalpeaa, polttavaa kättä ja kiitti häntä siitä, että hän oli tahtonut nähdä häntä.

— Missä on Louise? kysyi sairas.

Louise oli mennyt hetkeksi levähtämään.

— Herättäkää hänet sitten! Minä tahdon, että hän tulee tänne!

Koetettiin saada hänet tästä päähänpistosta luopumaan, mutta hän vain yhä vaati:

— Käskekää Louise tänne pian!

Varatuomari olisi tahtonut välttää kaikkia ikäviä kohtauksia kapteenin läsnäollessa. Ja lääkäri, joka oli aivan suutuksissaan, kysyi kärsimättömästi, tahtoiko kapteeni ehkä saada omalletunnolleen rouva von Blumen kuoleman.