— Kuinka tahdot — hyvähän on, että elää sovussa sen talon väen kanssa, johon kenties tulee iäkseen jäämään.
— Mitä tarkoitat?
— Tarkoitan vain torppaa, jonka kapteeni on luvannut minulle.
— Mitä torppaa?
— Suurta uudistorppaa, josta vielä kerran maailmassa voisi tulla ulkokartano. Se on hyvä olemassa näinä kovina aikoina.
Anna Mellilälle selvisi jotakin. Hän ei uskaltanut edes katsoa pohjalaista silmiin, vaan kulki äänettömänä hänen sivullaan. Kun äänettömyys oli kyllin kauan kestänyt, sanoi pohjalainen:
— Puhui se kapteeni vähän muustakin.
— Mitäs sitten?
— Hm — ettei sellainen torppa voi tulla toimeen emännättä…
— Kaikistapa se kapteeni puheleekin!