Niin … hänen huomaavaisuutensa Louisea kohtaan oli saanut rouva von Blumen siihen luuloon, että hänellä oli varmat aikomuksensa heidän tyttärensä suhteen.
Sehän oli hyvin ilahduttava asia, myönsi varatuomari. Mutta itse hän ei ollut mitään huomannut.
Eikö ollut? No niin, kapteeni ei ollutkaan hänelle tytöstä puhunut ja siksi hän ei tiennyt mitään. Mutta … mutta … — olisikohan nyt tuollainen mies, josta oli semmoisia huhuja liikkeellä, sopiva heidän tyttärelleen? Onko hän heille tarpeeksi hyvä vävypoika — luonteeltaan nimittäin? arveli rouva.
— On aivan varmaan, vastasi hyväluontoinen varatuomari niin päättävästi, että se melkein ihmetytti hänen rouvaansa.
— Niin, sinä olet aina ollut hänen ystävänsä ja niin olen minäkin, mutta hän ei ole enää nuori ja Jumala tietää, eikö Louise…
— Louise ei voi koskaan saada parempaa miestä, kiiruhti varatuomari sanomaan.
— Ehkä, mutta nuori tyttö vaatii elämältä muutakin kuin rikkautta ja huolettoman kodin.
— Kapteeni Thoreld on sivistyneimpiä ja hienoimpia miehiä —
— Miksi ei hän sitten ole mennyt naimisiin? Minä epäilen kaikkia miehiä, jotka ovat tulleet neljännelle kymmenelle naimattomina. Joko he eivät kykene totisesti rakastamaan taikka ovat suorastaan … kuinka sanoisin … kevytmielisiä … kun eivät tahdo mennä naimisiin…
— Älä sinä, hyvä ystävä, vaivaa päätäsi vanhainpoikain salaisuuksilla; — useimmiten ovat parhaat miehet tässä maailmassa ne, jotka eivät ole onnellisia. Mitä sinä tiedät hänen aikaisemmista suhteistaan ja kuinka hän on niitä pyhänä pitänyt?