Pienoinen pilkallinen hymy ilmaantui rouva von Blumen kasvoille.
— Sinä teet vanhatpojat paremmiksi kuin he ovat! Mene nyt vain itseesi ja myönnä, etteivät he ollenkaan sitä ansaitse.
— Miksi sinä puhut minulle tästä kaikesta?
— Siksi, että tahdon kannatusta mielipiteilleni. Hän on osoittanut olevansa mieltynyt Louiseen ja meidän täytyy päättää, onko häntä kehotettava jatkamaan vai ei.
— No, ja mitä sitten?
— Niin, minä en tiedä, onko meidän suosiminen häntä näiden juttujen vuoksi.
— Mutta sehän ei ole meidän asiamme vaan Louisen.
— Hän ei mitään ymmärrä.
— Sitä parempi.
— Mutta minä, joka vähän ymmärrän, minä alan yhä enemmän epäillä —
Louisen tähden.