ELLEN. Niin, toisten kuullen. Mutta näin kahden kesken täytyy meidän olla rehellisiä.
MURU (Ystävällisesti). Jos olet oikein minun ystäväni, niin kerron kaikki tyyni. Oletko? (Katsoo häntä silmiin).
ELLEN (Hyväilee häntä). Näethän sinä sen, pikku Muru.
MURU. Mutta sinä et saa pitää minua niin pienenä, sillä minä en ole pieni, ja sitten sinun pitää luvata, ett'et koskaan sano sitä kellekään.
ELLEN. En, en —
MURU (Yhteen kyytiin). Ja sitte sinun pitää kertoa se isälle, kun minä olen poissa, sillä itse minä en kerro sitä hänelle koskaan, en koskaan. Sillä silloin minä pettäisin Karlin yhtä kurjasti, kuin hän on pettänyt minut.
ELLEN. No — ja mitä Karlista?
MURU. Niin, juuri hänestä — sinun sulhasestasi.
ELLEN. No, mutta ei suinkaan se mitään vaarallista ole?
MURU (Tärkeänä). Hm! Onpa kyllä! Näetkös — hm! Näetkös, asian laita on semmoinen, että me olemme kilpailijoita, me kaksi.