MURU. Mutta minä en ole näsäviisas.
STORMFELT. Etkö? Kuinkas sinä sitte voit jutella tuolla lailla?
MURU (Vetäytyy pois vakavasti), Nyt sinäkin sanot niin, Karl! Ja sinä olet muuten ainoa, joka olet hyvä minulle.
STORMFELT (Ottaa hänet kiinni). Kas niin Muru! Eihän meidän siltä tarvitse tulla vihamiehiksi. Sinä olet pieni hullunkurinen tyttöveitikka, josta minä muuten pidän oikein kovasti.
MURU (Vakavasti). Mitähän Ellen sanoisi, jos sen tietäisi?
STORMFELT (Nauraa ääneensä). Kuulkaapas sitä! Sinähän vasta hassu olet. Pitäisikö Ellenin muka olla mustasukkainen?
MURU (Kääntyy ujona pois ja koettaa kätkeä vihkoa, jota hän on piilottanut).
STORMFELT. Ei, kuuleppas nyt, Muru, nyt sinä olet kovin hullunkurinen. Mistä sinä olet semmoista päähäsi saanut?
MURU (On ääneti poispäin kääntyneenä ja hypistelee vihkoa).
STORMFELT. Muru on tainnut saada päänsä pyörälle kaikista runoista ja romaaneista — vai mitä?