MURU (Puree nenäliinaansa, pistää vihon sohvan ja istuimen väliin).
STORMFELT (Vetää hänet nauraen luoksensa ja hyväilee häntä). Mitä se Muru siellä puuhaa? Kas niin, Muru — älähän nyt rupea juonittelemaan, vaikka minä laskenkin vähän leikkiä sinun kanssasi. Kyllähän me muuten olemme hyviä ystäviä. (Vetää nenäliinan hänen suustansa ja suutelee häntä). Se oli sovintomuisku, se! Ja nyt sinun taas pitää olla kiltti, Muru, muuten minä suutelen sinua vielä enemmän.
MURU (Heittäytyy sohvan nurkkaan ja itkee).
STORMFELT (Hiukan kärsimättömästi). Etkö kuullut, mitä minä uhkasin, Muru? Minä teen siitä totta, jos et heti paikalla tule kiltiksi.
MURU (Nyyhkii yhä).
STORMFELT (Nostaa hänet vastustelemisesta huolimatta ylös, vetää pois kädet hänen kasvoiltaan ja suutelee häntä).
MURU (Antautuu nähtävästi hänen suudeltavakseen: Stormfelt lopettaa hyväilemisensä ja katsoo häneen. Silloin heittäytyy Muru kiivaasti hänen kaulaansa, mutta hän irroittaa itsensä hitaasti ja vähän nolona, nousee ja pyyhkii otsaansa).
STORMFELT. Ei Muru — tuota sinä et saa tehdä! En minä sitä tarkoittanut. Ymmärrätkö?
MURU (Painautuu nyyhkien sohvaan).
ELLEN (Tulee vasemmalta, seisahtuu ja katsoo heihin). No Karl, joko sinä taas olet tehnyt kiusaa Murulle, koska hän itkee? Älä sinä kiusottele lasta, muuten hän vielä hyväksi lopuksi rakastuu sinuun.