STORMFELT. Rakastuu neljäntoista vuotinen tyttö! Pyh!
ELLEN. Sinä et koskaan ole ollut neljäntoista vuotinen tyttö, sinä!
MURU (Koettaa rauhoittua ja juoksee vasemmalle nenäliina silmillä).
ELLEN (Katsoo hänen jälkeensä). Näetkös! Minkätähden olet tehnyt pahaa Murulle?
STORMFELT (Kärsimättömänä). Äsh! Kuka hänelle on pahaa tehnyt? Minä vaan vähän kujeilin hänen kanssaan, niinkuin tavallisesti, — mutta hän on tullut niin juonikkaaksi ja sietämättömäksi; koko tyttö! Minun sisareni ovat totisesti saaneet kestää kovempaakin tuolla ijällä. Mutta hänen päänsä on varmaankin pyörällä romaanin luvusta ja sen semmoisesta, ja sen minä hänestä hävitän.
ELLEN. Muru ei ainakaan ole lukenut mitään vaarallisia romaaneja, se on varma.
STORMFELT. Ethän sinä voi niin tarkkaan tietää, mitä Muru milloinkin tekee. Hän on aivan toisenlainen tyttö, kuin sinä olet ollut. Hän on pikkuvanha ja kiihkeä, ja meidän pitää kaikkien koettaa parantaa häntä siitä, niinkauan kuin vielä on aikaa. Meidän täytyy tehdä hänestä pilaa, niin että tuntuu.
ELLEN. Sinä et tiedä, kuinka se voi loukata tuommoista aikaseen kehittynyttä lasta —
STORMFELT (Ei ota sitä korviinsakaan). Äsh — loukatkoon tai olkoon loukkaamatta — meidän täytyy kasvattaa häntä, sanon minä.
TEHTAILIJA LEMBERG (Tulee vasemmalta). Siellä se Muru taas istuu ja jöröttää ruokasalissa. En ymmärrä, mikä tytölle on tullut, hän tekee minut ihan levottomaksi.