"Vai niin, jaha! Käyhän se laatuun. Olkaa hyvä ja odottakaa vähän, tiedustelen Kronstadtista, kuinka sen aluksen laita on."
Amiraali Feodorov katosi sisähuoneeseen, ja minä olin jälleen yksin. Epäilin hetken, että hän toimi rehellisesti, niin luontevalta tuntui hänen esiytymisensä, ja olisin voinut vannoa, ettei hän tiennyt laivan jo viikko sitten lähteneen Kronstadtista.
Hän palasi pian ja antoi minulle kaivatun, ikävän vastauksen kohauttaen olkapäitään, mikä merkitsi, ettei hän voisi enempää tehdä tässä asiassa. Mutta hän oli kyllin hävytön tyynesti viittailemaan, että vika oli minun eikä hänen.
"Kuten teille sanoin", hän huudahti, "kuten teille sanoin, piti merihallituksen laivan tänään lähteä Viaporiin, mutta, ikävä kyllä, se onkin jo lähtenyt. Olette hutiloinut, hyvä ystävä. Toivoakseni se ei sentään koskene teihin niin kovin pahasti. Olette ensimäistä kertaa Pietarissa, ja nähdäkseni kaupungin pitäisi teitä erikoisesti huvittaa. Sallitteko minun opastaa teidät tänä iltana ruhtinas Almatinin perheeseen? Ruhtinatar on teikäläisiä ja ihastuu varmaan ikihyväksi saadessaan tutustua teihin."
Hillitsin itseni ja olin ihastuvinani hänen tarjoukseensa.
Se miellytti häntä niin, että hän kysyi, haluaisinko syödä aamiaista hänen talossaan, en famille, ainoana vieraana. Tietenkin kumarsin ja kiitin. Aamiaisen aikana saisin oivan tilaisuuden hankkia lupatodistuksen, ellei hän haluaisi antaa sitä heti. Velvollisuuteni oli se saada, ja hetkisen tuumittuani sanoin niin välinpitämättömästi kuin taisin:
"Korkeasti kunnioitettava herra amiraali, minun on tässä paikalla vaivattava teitä vielä eräällä pikkuasialla. Ettekö haluaisi hyväntahtoisesti antaa minulle lupatodistusta, joka soisi minulle tilaisuuden päästä osalliseksi Rusalka-tutkimuksiin, jos, kuten olen aikonut, Ranskaan palatessani poikkeisin Helsinkiin ja Ruotsiin..."
"Ah, sen ehdimme myöhemmin järjestää", sanoi amiraali huolettomasti.
"Hyvä, halusin vain saada varmuuden, että..."
"Niin, ymmärrän toki, ettette mieli tehdä matkaanne turhan takia. Mutta eri juttu on, löydetäänkö ollenkaan uponnutta monitoria. Viimeisistä sähkösanomista selviää, että aiempi hälytys oli väärä. Rusalka ei olekaan siellä, missä sen on luultu olevan. Asiasta on sitäpaitsi tehty vallan liian iso numero, mutta me venäläiset olemme eloisaa kansaa. Kas niin — nyt käymme aamiaiselle!"