Oli ilmeistä, että se oli useimmille upseereille jo ennestään tuttu, mutta minulta ei ollut siitä mitään kyselty, enkä minäkään tietysti ottanut sitä enää esille. Huomasin, että asiani oli peräti arkaluontoista laatua, ja olin saanut sen vaikutelman, että venäläiset meriupseerit tahallaan väittelivät johtaa puhetta sille taholle. Rusalkan tuho tuntui yhä vielä, vaikka kokonainen vuosi olikin jo vierähtänyt onnettomuudesta, olevan niin päivänpolttava asia, että mieluimmin oltiin kajoamatta siihen vieraan läsnäollessa.
Sitä uteliaampana odottelin vastausta, kun olin pöytäseurueelle tehnyt ensimäisen sitä asiaa koskettelevan kysymykseni, sitten kun luutnantti Wulffertin käyttäytymisestä olin tehnyt sen johtopäätöksen, että pöytätoverini olivat saman hengen miehiä ja että heillä olisi sama suopea ajatus tehtävästäni kuin hänelläkin.
Kysyin, kuinka minun oli meneteltävä, jos mielin onnistua kirjeenvaihtajatoimessani.
"Niin, asia on varsin yksinkertainen", vastasi joukon vanhin, ensimäinen luutnantti Vasuhin. "Se on peräti mutkaton. Älkää hosuko liikoja matkallanne, jääkää tyynesti vielä pariksi päiväksi Pietariin, älkää olko piittaavinanne koko tehtävästänne, ja kaikki käy toivomuksienne mukaan."
"Entä jos Rusalka sillä välin nostetaan ilmoille?" huomautin.
"Ei siitä ole pelkoa!" he lausuivat kuin yhdestä suusta. "Se pysyy piilossaan tuomiopäivään saakka, saatte olla varma!"
"Ehkei sitä nostettaisikaan pinnalle, vaikka se nyt löydettäisiinkin?" kysyin. "Sitäkö tarkoitatte?"
"Hm! On varsin monta näkökohtaa, jotka määräävät tässä jutussa", sanoi Vasuhin kuivasti, "ja vaikuttavin niistä on nykyisin se, joka toivoo että koko historia unohtuu. Senpävuoksi on huolehdittava siitä, ettei mitään tule maailman tiedoksi, vaikka Rusalka löydettäisiinkin."
"Mutta silloinhan minäkään en saa mitään valaistusta asiaan, kaikkein vähimmin minun sallitaan päästä mukaan tutkimuksiin", vastasin.
"Kyllä sentään, siihen on suostuttava, ja sepä se teidän tehtävässänne onkin niin huvittavaa", vastasi Vasuhin. "Tunnen sen sähkösanomavastauksen, jonka täkäläinen meriministeriö lähetti teille Cherbourgiin. Mutta luuletteko, että vastaus olisi ollut senmukainen, ellei meidän sormemme olisi ollut siinä mukana? Se oli meidän puoleltamme n.s. coup de main. Olimme vastikään saaneet Viaporista sähkösanoman, että Rusalka oli löydetty, ja hiiskumatta esimiehillemme sanaakaan toimitimme sen vastauksen teille. Se varomattomuus maksoi eräälle toverillemme yhden vuoden virkaeron, mutta sen sijaan olemme saaneet teidät tänne. Ja teidän on päästävä mukaan tutkimuksiin, sillä nyt ei teiltä voida sitä enää evätä. Niin epäjohdonmukaisesti ei voi edes venäläinen meriministeriö toimia. Kaikkein vähimmin Ranskan laivaston upseeria kohtaan. Maljanne ja tervetuloa joukkoomme! Matkanne onnistukoon!"