— Pyynnöstä sen minä kirjoitin.
— Kiitos! sanoi patrooni ja ojensi kättä työnjohtajalle.
Uusi elämä alkoi tehtaalla.
Isäntä liikkui itse jokajalla, milloin vaan aikaa oli, puheli työmiesten kanssa ja lasketteli leikkipuheita, milloin soveltui. Kävi usein työväen asunnoilla miesten poissa ollessa tervehtimässä perheitä, tarkastamassa elämätä ja tutkimassa tarpeita ja puutteita. Usein nähtiin hänet tuon samaisen työnjohtajan kanssa kulkevan työpaikalta toiselle, kyselevän ja neuvottelevan hänen kuin parhaimman ystävän kanssa.
Kaikki ihmettelivät uusia oloja ja suurta muutosta, joka isännässä oli tapahtunut, mutta kukaan ei kyennyt arvoitusta selittämään.
Tehdaslaitosten alapuolella jonkun matkan päässä oli vielä tuo vanha talo, jossa entinen omistaja oli perheineen asunut. Sitä sanottiin Vanhaksi pihaksi ja siinä asui vaan jokunen konttoorikirjuri.
Ne saivat nyt sijansa tehtaalla ja Vanhaa pihaa ruvettiin asettamaan uuteen kuntoon. Kaikki paikat siinä korjattiin ja uudistettiin sekä asuinhuoneet että ulkosuojat ja piha. Ja pulska lappuaita pantiin erottamaan Vanhan pihan tiluksia tehtaasta.
Kun talo oli kunnossa, toimitettiin siihen karjaa ja juhtia, se mikä katsottiin talossa tarvittavan, sekä maanviljelys- ja talouskaluja samoin-ikään.
Kaikki luulivat, että patrooni laittaa kaiken tuon itseänsä varten, että hän aikoo yrittää maanviljelyksenkin alalla entistä enemmän.
Niin luulivat ihmiset.