Kun talo oli kaikin puolin täydellisessä kunnossa, lähetti patrooni hakemaan entisen isännän ainoata tytärtä, joka näistä toimista tietämättä työskenteli palveluspaikassaan. Työnjohtajan täytyi hakemaan lähteä ja tuoda tyttö joka tapauksessa tullessaan.
Suorittihan hän tehtävän senkin.
Mitä sinä päivänä puhuttiin ja keskusteltiin patroonin ja tyttären välillä, ei ole kenenkään tietoon tullut, mutta hyvin liikutettuna oli patrooni palannut ja sanonut työnjohtajalle, että nyt on entinen erehdys osaksi korjattu.
Näin tuli uusi emäntä Vanhaan pihaan, johon kuului puolet entisen suuren tilan laajoista maista.
Vuoden päästä oli siinä uusi isäntäkin ja se ei ollut kukaan muu kuin tuo samainen työnjohtaja, joka kuitenkin pysyi edelleenkin tehtaan toimissa, sillä patrooni ei tahtonut hänestä missään tapauksessa luopua, ja hän hoitikin yhtä taitavasti tehtävät molemmat.
Ajan oloon tuli hänestä tehtaan osakas, patroonin oikea käsi, veli ja ystävä.
Siunaus seurasi heitä ja patrooni usein muisteli hänen puheensa ihmeellistä vaikutusta ja seurauksia…
He ovat nyt jo aikoja päiviä hekin olleet sen tuomarin edessä, joka kultavaa'alla punnitsee, missä mielessä olet työsi tehnyt ja kutsumuksesi täyttänyt.
Enkeli ja piru.
Mies kulki katua, työmies, ja vaikeroi: