Kauhistuneena horjahti hän kumoon erään pensaan juureen. Hän koetti huutaa, mutta ei voinut. Hänen päänsä tuntui kovin raskaalta ja järkensä oli jähmettynyt. Sikeään uneen hän vaipui ja keltanen vaahto kuohui hänen suustansa. Kun hän oli jonkun aikaa nukkunut, rupesi hän hirveästi huutamaan. Hän oli nähnyt kamalata unta: Hänet oli paholainen asettanut seisomaan kuumalle rautalevylle, josta hän ei voinut liikkua. Tukasta veti häntä Kusti Kähkönen ja kädestä sisarenpoikansa toisaanne päin, toisaanne taas toisesta kädestä nainen, joka hänelle oli rahaa antanut, ja vaimonsa ja takinliepeestä kolme lastansa. Mutta kummallekaan puolen ei hän hievahtanut. Eikö hän sitten voinut liikkua, vai vetikö kumpikin puoli yhtä kovasti — sitä ei käsittänyt. Silloin näki hän edessään kauhean suuren hirviön, joka oli kuin takajaloillaan seisova hevonen, mutta häkkyräsarvilla varustettu pää kuin ihmisen, ja etujalat kuin ihmisen kädet. Uhkaavasti kohotti se kaksin käsin summattoman suurta, välkkyvätä kaksiteräistä miekkaa ja huusi pelottavalla äänellä:
— Koska sinua ei voi saada kokonaisena kukaan meistä, niin täytyy minun halaista sinut kahtia tällä aseella, että me saamme paistaa puolen ja enkeli avustaan saapi toisen… Silloin alkoi Antti kauheasti kirkua.
Ratsastava poliisi sattui kuulemaan huudon, potkallutti sinne ja löysi Antin. Hän hankki issikan ja kuljetti tunnottomana olevan Antin poliisikamariin. Siellä huomattiin hänet olevan juovuksissa ja pistettiin putkaan. Antti laskettiin kuitenkin aamulla varhain menemään, kun ei mitään sen pahempata ollut tapahtunut ja muuan poliisi sattui hänet tuntemaan. Antti parka ei ollut onnekseen herännyt putkassa ennen kuin tultiin herättämään. Miehen nimi pantiin kirjaan ja nuhteet annettiin vakaat.
Kauheasti porotti päätä ja mieltä käänteli ytelästi, kun hän lähti putkasta. Hän ei hirvinnyt ajatella kotiaan, ei vaimoaan eikä lapsiaan eikä eilisiä tapahtumia. Hän päätti mennä suoraa päätä mereen taikka hirteen.
Kun hän oli jonkun matkaa kulkenut, näki hän taas vastaansa tulevan entisen avuliaan naisen. Antti päätti mennä matkojaan huolimatta vähääkään hänestä, mutta nainen astui hänen eteensä.
— Terve, sanoi hän.
Antti oli ääneti ja katseli pitkin kivistä katua.
— Olipa hyvä, jatkoi nainen, että sinut tapasin. Olen juuri menossa kotiasi lohduttamaan vaimoasi ja lapsiasi, jotka ovat hyvin huolissaan sinusta, kun olet niin kauan poissa ollut, eivätkä tiedä missä olet. Nyt sopii sinun tulla yhtä matkaa, niin ei minun lohdutustani suurin tarvita. Sinä kuljet itsemurha-aikeessa… Se vielä tarvittaisiin kaiken muun lisäksi. Sinä et tahdo etkä jaksa käsittää minkälainen loppusi olisi.
Nainen katseli miestä vakavasti kasvoihin, mutta Antti tuijotti alas.
— Nyt sen itse näet, jatkoi nainen, ett'ei miehuutta eikä voimaa rahalla saa. Se saavutetaan ainoastaan taistelulla… ankaralla taistelulla ja hartaalla rukouksella. Sinä et jaksanut kestää näitä pieniä kiusauksia, kuinka sitten kestäisit suuremmissa. Sinua ei saa kuitenkaan jättää yksin. Minä tulen teille puhumaan vaimosi kanssa. Hänen avullaan voit sinä päästä alkuun… totisen rukouksen alkuun. Hän on vuodattanut sydämmensä Herran eteen, rukoillut hengessä ja totuudessa ja Jumala on kuullut hänen rukouksensa.