Hän näki, kuinka poikansa asettui poikkipuolin tielle jonkun matkaa hänestä.
— Ei miestä niin peloteta, arveli vartija, kääntyen selin sinne päin, ja piti vakavasti Valkosta lippua ylhäällä.
Samassa syöksi juna ähkäin puhkain täyttä vauhtia esiin.
Vilahdus vaan ja samassa pyörähti junan alla miehen pää ruumiista erilleen.
Sitä ei huomannut muut kuin vartija, joka ei kaikessa ankaruudessaankaan voinut olla vilkasematta siihen suuntaan.
Lippu putosi hänen kädestään, juna oli samassa ohitse. Hän seisoi hetken liikkumatta kuin kivettynyt. Sitten lähti juosta potkaltamaan junan perässä huutaen, täyttä kurkkua karjuen: punanen lippu, punanen lippu!
Töin tuskin sai toinen vartija hänet kiinni ja kykeni pitelemään siksi kun apua joutui…
Hän oli mielipuoli.
Isän sydän oli särkynyt.
Hänet toimitettiin mielivaivaisten parannuslaitokseen, jossa oli kohta vaipunut täydelliseen tajuttomuuteen.