Aikaa oli siten kulunut ja mies oli työskennellyt väsymättä. Hän oli jo ehtinyt kaavailla pölkyn veneen muotoon. Sisus oli jo melkein valmis ja päällyspuoli oli veistetty ja silitetty. Jokainen näki kysymättäkin, että venehän siitä tulee kuin tuleekin.
— Venettäpä siinä valmistetaan, sanoi joku joukosta.
— Venettä, venettä, hoki mies vastaukseksi.
— Mihinkäs te aiotte veneellänne purjehtia? kysyi sulavasti eräs komea nainen, jonka puku oli aivan uusinta muotia.
— Onnen saareen, vastasi mies varmasti.
Nainen tyrskähti nauramaan, samoin kaikki muutkin, jotka sattuivat kuulemaan.
Se on mielipuoli tuo miesriepu, selitti nainen toisille. Oikein on sääli miestä, joka muuten on noin reipas ja terve.
— Ja nainen siirtyi miehen vaimoakin puhuttelemaan, lausuaksensa hänelle jonkun lohduttavan sanan.
— Muotilehtikö se on, jota te niin hartaasti tutkitte? kysyi muotinainen puolittain piloillaan.
— Niin! Se, joka tämän mukaan pukeutuu, on aina uusi, aina nuori, eikä vanhene milloinkaan, vakuutti nainen.