Pila haihtui kysyjän kasvoilta ja vakavasti hän tarttui kirjaan.
Mutta katsottuaan nimeä, työnsi hän sen heti takaisin.
— Hullu on tuon mielipuolen vaimokin… kurjaa, surkuteltavata, säälittävää, puhui nainen ja meni menojaan.
Ja niin levisi sanoma, että kaksi mielipuolta, mies ja nainen, asui tuolla mäkirinteellä, jotka välttämättömästi olivat toimitettavat lääkärin tutkittavaksi ja saatettavat sairaalaan yhteiskunnalle vaarallisina henkilöinä.
Tutkimus pantiinkin toimeen. Hallitusmiehet toimittivat taitavan lääkärin, kuuluisan tiedemiehen ja yliopiston professorin heidän luokseen. Hän oli pitkä, laiha mies ja hänellä oli kahdet silmälasit nokalla.
— Miksi sinä itse teet tuota venhettä, vaikk'et osaa? kysyi professori.
— Siksi, että toisen tekemällä ei pääse Onnen saareen.
— Hah? Eikö pääse?
— Ei! Onhan se jo nähty noista monista turhista, yrityksistä…
Jokaisen täytyy itse tehdä venheensä.
— Mielipuoli, sanoi professori, ja kävi naista tutkimaan.
— Mikä kirja se on, jota sinä olet lukevinasi? kysyi kuuluisa tiedemies naiselta.