Kaukaa jo huomasin, että teillä on oikea matkaopas, sillä tähän saareen ei kukaan pääse muuten kuin tämän oppaan avulla, puhui hän vienosti.
Mutta siinä samassa tulla pursusi mereltä upea laiva, sähkön voimalla kulki se kiivaasti.
— Katso! sanoi mies vaimolleen. Tuoltapa tulee tänne uljas alus.
— Ei se tänne tule… Ei se pääse eikä osaa, sanoi hengetär.
— Miksi ei?
— Tänne ei kukaan pääse muulla, kuin omatekoisella venheellä, eikä osaa, jos ei tämä kirja ole opastamassa, sillä muuta opasta ei ole ihmisille annettu.
Turhaan odottivat ihmiset rannalla miestä ja naista palaaviksi. Ne eivät tulleet. Ja kun ne eivät tulleet, niin levisi huhu, että ne olivat päässeet Onnen saareen omalla tekemällään veneellä. Ja siitäkös ryske alkoi metsässä. Jokainen tahtoi tehoa itse veneen ja samanlaisen kuin mies oli tehnyt. Kilpaili siellä ylhäinen alhaisen kanssa ja rikas köyhän. Itsekukin koki opetella kirvestä käyttämään, sekin, joka ei ollut tuota asetta koskaan ennen nähnyt. Ja moni saikin veneen valmiiksi ja lähti merelle, mutta täytyi palata monen harharetken perästä takaisin maihin, kun ei ollut osannut Onnen saareen.
He olivat unhottaneet kirjan, jota nainen oli lukenut ja tutkinut.
Mutta sillä aikaa kuljettaa saaren hengetär miestä ja hänen vaimoaan Onnen saarella ja näyttelee heille sen rauhallisia asunnoita ja onnellisia asukkaita.
End of Project Gutenberg's Taloista ja taipaleelta, by Karl Henrik Hornborg