— — —
— Orihvesi! 15 minuuttia! huusi samassa konduktööri.
— Täss' on ravintola, sanoi mies minulle, tulkaa pitämään kanssani karhun peijaita.
Kahta pyyntöä ei tarvittu.
Rahaa lainaamassa.
Kun Suppo Saikkonen tarvitsi rahaa, niin täytyi hänen lähteä sitä lainaamaan, niinkuin monen muunkin täytyy tehdä saatikka sitten köyhän ylioppilaan…
Aprikoida siinä ensin piti ja arpaa heittää, että mille suunnalle kaupunkia sitä ensin kääntyisi, ja tarkoin katsoa, että oliko ensimmäinen vastaantulija kadulla mies tahi nainen. Jos se oli nainen, niin sai heti kääntyä takaisin, sillä se oli varma merkki, ett'ei yritys sinä päivänä onnistuisi; mutta jos mies tuli vastaan, niin sai hörymättä painaltaa eteenpäin siinä varmassa uskossa, että rahat oli tuossa paikassa hänen poimittavinaan…
Miehinen oli mies, joka ensimmäisenä tuli vastaan jo ensi käänteessä, ja Supon suu vetäysi leveään hymyyn.
— Kyllä tästä hyvä tulee, arveli hän itsekseen ja astui hiljanverkkaan, hienosti vihellellen.
Kauvan hän ei ollut vielä katua käynyt, kun vastaansa tuli pitkä, hoikka mies.