— Minä pelastuin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Samassa kun luulin jo seisovani ijäisyyden portilla, sain päähäni aika kolahduksen. Karhu oli jo saanut minut sillan reunalle, mutta paiskasi niin varomattomasti, että pääni kolahti sillan kaiteeseen ja minä retkahdin sillalle.
— Pelastus, pelastus, kuiskutti samassa outo ääni korvaani. Silloin muistin, että olihan minulla ase taskussani…
— A-ase! huusivat naiset.
— Niin ja kelpo ase, jatkoi mies. Minä työnsin sen karhulle, joka oitis pötki tipo tiehensä.
Eukot töllistelivät toisiaan.
— Ja mikä ase se oli? tokasi joku.
— Satamarkkanen…
— Satam…!
— Peto olikin siis vaan…
— Tavallinen karhu, vastasi mies hymyillen.