— Minulla ei ole, vaan vasta…
— Hm… Eikö ole puoltakaan?
— Tuskin, sanoi nainen hätääntyneenä, kuivaten nousevia vesiä silmistään.
— Eikö edes viittäkolmatta penniäkään, että saisin pullon olutta? On niin elämä töhkyräistä, kun illalla tuli juotua, puhui asioitsija.
— Ehkäpä sen verran…
Nainen etsi rahakukkaron hameensa poimuista ja antoi lantit.
— Niin tulkaa sitten ylihuomena kuulemaan. Toivon siksi teille paikan saavani.
— Kiittäen, kostaen lähti nainen.
— Laura, ehkä Alma joutaisi hakemaan pullon olutta ennenkuin kouluun menee? kysyi asioitsija.
— Miks'ei, mutta meillä ei ole yhtään suupalaa ruokaa. Syömättäkö
Alman pitää kouluun mennä? sanoi Laura, asioitsijan vaimo.