— Kuinkas muuten.
Äitini vähän hymähti ja katseli Maria, jonka muoto oli käynyt hehkuvan punaseksi ja silmät liekehtivät oudosti.
— Missä se Marin sulhanen on?
— Järvessä.
— Järvessä?!
— Järvessä! Niin, niin järvessä, mutta hän on luvannut tulla minua hakemaan tänä keväänä ja hän tulee, tulee, tulee! puhui Mari innokkaasti, hyppäsi pystyyn ja alkoi tuohuksissa astua edes takaisin huoneessa.
Hymy katosi äitini huulilta. Hän katseli Maria pelokkaasti, mutta antoi rukkinsa pyöriä kahta kiivaammin, olevinaan huomaamatta mitään.
Hetken päästä viihtyi Mari ja istuutui työlleen.
— Järvessähän se on… järvessä, huokasi Mari raskaasti.
— Milloinka hän on järveen joutunut.