— Siitä on jo kauvan, niin, niin, niin kauvan.
Ja kauvanhan siitä oli…
Mari oli silloin elämänsä keväässä, nuori ja verevä, kahdeksantoista vuotias impi, varakkaan mökin, Suonsaaren, ainoa tytär, Kirkonkylän reunamalta. Hän oli kylän suosikki ja vanhempainsa ilo ja onni. Monta kävi hänellä kosijata, monta pulskaa ja rikasta, mutta hän ei tahtonut mielistyä miehiin hyvihin, sanoi tahtovansa olla vanhempainsa "oma ainoa" lapsi. Niin kului aikaa, mutta viimeinhän se tuli hänenkin vuoronsa… tuli mielitietty. Se oli nuori torpan poika Korpisilta, joka kirkkomatkoillaan oli Suonsaaren Marin tuttavuutta tehnyt ja armon hänen edessään löytänyt. Hän oli pitkä, solakka, reipas nuorukainen, vaalahtava tukaltaan. Iloinen ja leikillinen oli hän luonteeltaan, jonka miellyttäviä kokkapuheita tuttavat tytöt mielissään kirkkomäellä kuuntelivat ja jota oudotkin neitoset suosiollisesti loitompata katselivat. Tämä oli päässyt Suonsaaren Marin hellään suosioon, johon moni oli niin innokkaasti pyrkinyt. Eikä Kortteisten Paavollakaan ollut muuta palavampaa halua, kuin saada Mari kotinsa katsojaksi, mitä pikemmin sitä parempi. Häät päätettiin viettää Juhannuksena, kesäisen ilon ja valon juhlana ja sen vuoksi oli kiiruhdettava kuuliaisia. Ne päätettiin ensi pyhäksi ja lauvantaina aiottiin käydä "pappiloissa."
Odotettu lauvantai tuli… tuli kaunis, mutta hieman kolea, niinkuin keväinen ilma usein on, ja iltapuoleen alkoi huokua jäistä usmaa järveltä kylään.
Suonsaarelaiset kokoutuivat tuttavineen Kalliolle, odottamaan sulhasta seuroineen. Siinä oli päätetty yhtyä, ottaa lämpöset kupit ja mennä pappilaan.
Levottomina odotettiin sulhasta.
Oli, näet, jo täydellinen kelirikko, ett'ei jäitä tahtonut päästä mitenkään, josta syystä sulhasen piti tulla Pankasalon kautta. Venheellä oli hänen ensin kuljettava Hiekkasalmen ylitse Pankasaloon ja siitä suksella Kirkkosaareen.
Haihtuivat siinä odotellessa ruusut morsiamen miellyttäviltä kasvoilta.
Odotettiin yhä…
Jopa vihdoin alkoi Talassaaren päästä näkyä joukko hiihtäjiä. Siinä ne tulivat, viisi miestä ja kolme naista jotensakin etäällä toisistaan. Etumaisena ensin yksi mies, sitten toiset parittain, naiset viimeisinä.