Eteläisimmässä Afrikassa asuu kummallinen kansa — Buschmanit. Nämä ihmiset ovat maailman raa'impia ja tuskin eläimistä eroavat. He ovat pienikasvuisia, noin meidän 14 vuoden poikain kokoisia. Heidän ihonsa väriä on vaikea eroittaa, sillä se on paksulla lialla ja rasvalla peitetty; heidän jäsenensä ovat heikot ja laihat, katseensa villi ja viekas. Vaimot ovat vieläki inhoittavaisempia, niin että Hottentottilais-vaimot ovat oikeita ihanteita heihin verrattuna. Heidän tavallisena pukunaan näyttää olevan joku voideltu eläimen vuota; heidän nahkaisen päähineensä alta riippuu heidän kihara, paksulla rasvalla tahrattu tukkansa kapeina suortuvina. He ovat niin raakoja, ett'ei yhdelläkään heistä ole nimeäkään, ja heidän kielensä on niin vaillinainen, että se, niin kuin eläinten, sisältää ainoastaan sanattomia, rääkyviä ääniä. Heidän varsinainen isänmaansa on Orangevirran seutu, josta he Kapmaahan retkeilevät ja ryöstöillään sen asukkaita valtaavat. Heidän kotomaansa on oikea erämaa; maa on melkein hedelmätöntä ja kasvaa ainoastaan muutamia pensaita ja juurihedelmiä. Täällä voi elää ainoastaan muutamat eläimet, nimittäin kamelikurki, antilopi, rhinoceros ja lammas; senpätähden Buschmanit metsästävätkin sisiliskoja, käärmeitä, heinäsirkkoja ja muurahaisia. He voivat päiväkausia olla juomatta, kun vaan saavat nesteisiä kasveja pureskella. Heillä ei ole minkäänlaista erityistä asumusta, vaan viettävät yönsä koloissa ja puiden oksilla. Buschmanein näkö ja kuulo on tarkka, mutta muut aistimet ovat sitä vastaan heikot; sillä heille ei ole vastenmielistä inhoittavimpienkaan aineiden nauttiminen, eivätkä tunne ilman vaiheistakaan sanottavaa. Buschmanit elävät tavallisesti perheittäin; yksi matkustaa sinne toinen tänne, ja yhdistäyvät joukoiksi ainoastaan suurempain eläinten metsästämiseen. Niin kauvan kuin heillä on elämänsä tarpeita, pysyvät he yhdessä; niiden loputtua he taas erkautuvat. Uni, ruoka ja juoma ovat heidän ainoat tarpeensa, tupakki ja viina heidän nautintoaineensa. He kestävät myös kauvan nälkää, ja sama Buschmani, joka viiden naapurinsa kanssa voi syödä kokonaisen lampaan, voi myös kolme jopa neljäkin päivää nälkää nähdä. Laiskuus on enimmästi heidän puutteisinsa syynä, ja ennenkuin hän työhön ryhtyy, kiinnittää hän nälkävyötään ja nukkuu pois nälkänsä. Hän voi kyllä olla rohkea varas, mutta sotaista urhoollisuutta häneltä puuttuu; yksi pyssynlaukaus voi karkoittaa satoja Buschmaneja. Sitä vastaan tapaavat he kätköistään lähetellä nuoliaan, joiden kärissä on käärmeen myrkkyä. Jos he käärmeen tapaavat, astuvat he sen pään päälle ja käsin siihen niin tarttuvat, ett'ei käärme voi suutaan sulkea. Sen jälkeen he hampaillansa raastavat sen pään poikki, säilyttävät sen sopivaan tarpeesen ja syövät ruumiin raakana ja verisenä.

"Minä vietin", sanoo eräs matkustaja, "tunnin verran aikaa näiden ihmisten tarkastelemisessa ja väitän, että Buschmanin muoto ja tavat ovat enemmän apinan, kuin ihmisen. Varsinkin yksi oli niistä apinamainen. Hän oli 50 vuotinen harmaatukkainen ja piikkipartainen ukko; otsa, nenä ja kasvot olivat paksulla lialla tahratut ja ainoastaan silmäin ympärillä näkyi pieni valkoinen rengas, jota savun alituisesti vaikuttavat kyyneleet puhtaana pitävät. Mutta millä varsinkin sen tekisivät melkein täydelliseksi apinaksi, olivat sen vilkkaat silmät ja kutsuvaiset silmäluomet, jotka nousivat ja laskivat jokaisessa muodon muutteessa. Yksinpä sieramet ja suupielet ja vieläpä korvalehdetkin ehdottomasti liikkuivat ja ilmoittivat vaihtelevia himoja ja epäilyksiä. Sitä vastaan ei kasvoissa ollut ainoatakaan juonnetta, joka häntä olisi ihmisyyteen korottanut. Kun minä viimein käskin hänelle antamaan lihapalan, jota ottamaan hän epäluuloisesti kätensä ojensi, tempasi hän sen äkkiä ja hiilille heitti ja, ehtimiseen ympärilleen silmäillen, piti huolta ett'ei kukaan sitä häneltä olisi vienyt. Silloin olisi jokainen varmaan vetoa lyönyt, että hän kaiken tämän on apinalta oppinut. Nyt hän sieppasi lihapalan hiililtä, pyyhki sitä pikaisesti hihaansa, pisti sen suuhunsa ja repi siitä isoja, puoleksi verisiä paloja, joiden alaspainuminen laihassa kurkussa selvästi näkyi. Kun viimein ainoasti luut ja jänteet jälellä olivat, alkoi hän veistä käyttää. Luu kun oli jo paljaaksi kaivettu, pisti hän sen uudestaan valkeasen, rikkoi kivellä sen molemmat päät, imi ytimen sen sisältä ja täytti kohta sen tupakilla, jonka savua hän pitkillä siemauksilla, silmät ummessa nieli; nyt hän näytti niin tyytyväiseltä, kuin ihminen mieliviini-maljaansa juodessa. Muutamia siemauksia vedettyään, antoi hän luun vieressä istuvalle naapurilleen, joka teki samoin. Tämän jälkeen molemmat katselivat hyvin tyytyväisinä, kunnes me heidät jätimme".

Amerika.

Amerikaksi sanotaan maapallon läntistä maanosaa. Sitä sanotaan myös Uudeksi maailmaksi, koska rohkea merimies Kristofer Columhus sen vasta neljännellätoista vuosisadalla löysi.

Amerikaa rajoittaa Atlantin- ja Tyynimeri sekä pohjainen Jäämeri. Sen pituus on pohjasta etelään. Sen päästä päähän kun kävelee, saa käydä kaikissa ilmanaloissa: Pohjaisnavan jäisestä kylmyydestä päiväntasaajan polttavaan kuumuuteen ja siitä taas etelänavan jäiseen hyyteesen.

Atlantin meri tekee Amerikan rannalle suuren lahden, jota pohjaisessa sanotaan Mexikon mutkaksi ja etelässä Karibian mereksi. Tämä jakaa maan kahteen, melkein yhtäsuureen osaan, joista molemmilla on jotenkin kolmion muoto, joiden asemat ovat pohjaiseen- ja käret eteläänpäin. Amerikan rannikon ominaisuutena on yksitoikkoisuus. Etelä-Amerikan rannikko on varsinkin sitä laatua. Tästä kuitenkin poikkeaa lounaisin osa, joka on "lahdekkeiden ja solien sekasortona". Pohjais-Amerikan rannikolla on vähemmän säännöllinen muoto. Sen koilliskulmalla on paljon lahtia, hyviä satamia ja leveitä virtain suita; isoja niemimaita pistäytyy sieltä myös ja suuri joukko saaria kuvastelee sen rannikolla. Luoteessa rannikko on niemekkeistä, lahtista ja saarista; mutta ne ovat pienempiä ja vähempiarvoisia.

Yksinkertaisuus ja säännöllisyys ilmautuu myös sen maan luonnossa. Andivuorten pitkä jono kulkee pitkin länsirannikkoa ja sitoo molemmat Amerikan osat toisiinsa; Andien itäpuolta voi pitää suurena laaksona, jonka matalana itäisenä reunana Alleghany-, Antilleri-, Guianan ja Brasilian vuoret ovat.

Ilmanalan, kasviston ja eläimistön suhteen ei ole jyrkkiä eroituksia; yksi ilmanala muuttuu vähitellen toiseksi. Kylmästä, puuttomasta, kanervaisesta ja sammaleisesta alatasangosta, joka Jäämeren rannoilta ulettuu aina "Mustille kunnaille" ja jossa Mackenzia pohjaiseen virtailee, tullaan vähitellen Ylä-järven havumetsiin; sitte Wiskonsin tammimetsiin. Pähkinä- ja kastanjipuita nähdään Ohion ja Kentuckin tienoilla; etelämpänä Mongolilaiset ja palmut jo osottavat, että kuumaa ilmanalaa lähestytään. Tähän yhdestä ilmanalasta toiseen vähitellen muuttumiseen on epäilemättä syynsä, ett'ei ole mitään korkeita, lännestä itään kulkevia vuoria, jotka eläinten ja kasvien vapaata levenemistä estäisivät. Euroopalaiset kun Pohjais-Amerikaan saapuvat, näkevät he ihmetellen Kolibrin, "kääntöpiirin lintumaailman diamantin", lentelevän maassa, joita lumi ja jää vuosittain monta kuukautta peittää. Etelä-Amerikassa on laita aivan samoin. Siellä on kääntöpiirin palmuja ja papukaijoja vielä Buenos Aures'in tienoilla — siis kaukana oikeasta kotomaastaan.

Uuden maailman ilmanala on Vanhan maailman ilmanalaa kosteampi. Tämä tulee maan pitkästä, kapeasta muodosta ja sen kosteille merituulille olevasta aukeasta asemasta. Atlantin rannikoilla on nimittäin ainoastaan mataloita maakukkuloita, joiden ylitse Atlantin ilmavirrat voivat vesihöyryään menettämättä kohota, ja vasta Andeilla haihduttaa vetensä, josta Mississippi, La Plata ja Amazon syntyvät. Sen lisäksi vielä tulee, että isot, avarat tasangot edistävät laajain vesistöjen muodostumista. Uudessa maailmassa onkin sentähden useita isoja virtoja, joista muutamat ovat maailman suurimpia, haaraisimpia ja pisimpiä. Missä on Amazon virralle vertaa? Sen pinta-ala tekee 94,000 maatiet. neliöpeninkulmaa ja pituus 770 mt. pen. Siihen yhdistyy sivuvirtoja, jotka ovat muiden maanosain itsenäisiä virtoja suuremmat. Mississippi, maailman toinen virta, on melkein Amazon'in suuruinen. Se on 890 penink. pitkä ja sen veden pinta-ala lasketaan 61,000 peninkulmaksi. La Plata- ja St. Lorenzo-virrat ovat myös mainioita niin suuruudestaan kuin merkityksestäänkin.

Amerikassa on myös kosolta suuria järviä. Suurempaa suolatonta vesistöä, kuin Kanadalainen on, ei ole koko maailmassa. Ja tämä ei ole ainoa. Katsahdus kartalle näyttää, että Pohjais-Amerikan alatasangolla on järviä, joilla ehkä on Kanadan järvein laajuus.