Böhmi oli vielä 1200-luvulla taloudellisesti sangen takapajulla ja paljon jäljessä saksalaisia naapurimaitaan. Tuo teollisuuden ja kaupan, taiteen ja tieteen loistava edistyminen sen jälkeen, kun Kuttenbergin kaivokset oli keksitty, oli mahdollinen ainoastaan sen kautta, että saksalaisia siirtolaisia rupesi suuressa määrin tulemaan maahan. Juuri ne Böhmin ruhtinaat, joita tshekkiläiset isänmaanystävät eninten ylistävät, Ottokar II ja Kaarle I, panivat parhaansa saadakseen saksalaisia talonpoikia ja käsityöläisiä, kauppiaita, taiteilijoita ja tiedemiehiä muuttamaan Böhmiin. Etenkin oli Kuttenberg puhtaasti saksalainen kaupunki, samoin useimmat muut vuorikaupungit. Useimmissa kaupungeissa olivat saksalaiset voitolla neuvoskunnassa, ja sitä paremmin, kun he edustivat ylempää luokkaa kauppiaita ja suurempia käsityöläisiä. Pikkukäsityöläiset ja palkkatyöläisten sekä muun alemman kansan joukot kaupungeissa olivat maan tshekkiläistä alkuväestöä.
Myöskin Pragin yliopisto oli saksalaisten käsissä. Se oli kuten Parisinkin yliopisto jaettu neljään n.s. kansakuntaan, joilla kullakin oli yksi ääni sen johdossa. Mutta kun ranskalaisilla itseasiassa oli kolme ääntä Parisissa, oli böhmiläisilla Pragissa vain yksi. Tämä ei suinkaan ollut niinkään vähäinen asia. Yliopisto oli keskiajalla ensimäisen luokan tieteellinen ja valtiollinen mahti, jota melkein saattaa verrata siihen, mikä meidän päivinämme on sanomalehdistöllä ja yliopistolla yhteensä. Ulkonaisestikin olivat ne mahtavia laitoksia. Pragissa kuten Parissakin oli yliopistolla hallussaan erityinen kaupunginosa, jolla todennäköisesti oli omat muuritkin ympärillään. Pragin ylioppilasten luku kohosi 15:nnen vuosisadan alussa useihin tuhansiin. Varmasti voi otaksua, että se yliopiston kukoistuksen aikoina kohosi 10,000:nteen. Kun v. 1409 saksalaiset ylioppilaat jättivät sen, lähti heitä kaupungista yhtenä ainoana päivänä 2,000, ja muutamia päiviä myöhemmin, vielä 3,000, jotka perustivat Leipzigin yliopiston.
Yliopiston yhteydessä oli myöskin lukuisia laitoksia, tiloja ja rakennuksia, joita oli lahjotettu professorien ja köyhien ylioppilaiden käytettäviksi — valtio ei silloin vielä ottanut osaa palkkojen ja apurahojen suoritukseen: ja koko yliopiston rikkaus ja mahti oli saksalaisten käsissä. Tshekkiläiset maisterit valittivat katkerasti, että heidän täytyi kärsiä nälkää koulumestareina maalla, kun heidän saksalaiset kumppaninsa sen sijaan saivat kaikki lihavat paikat yliopistoissa ja sen ulkopuolella, ja jos tshekkiläisen kansakunnan edut olivat ristiriidassa saksalaisten kanssa, oli yliopisto aina jälkimäisten puolella. Kaiken lisäksi tuli, että kirkko samalla tavalla palveli sortolaitoksena saksalaisten etuja. Tshekkiläiset saivat laihat pitäjät, kun taasen rikkaat luostarit ja kirkollisen hierarkian parhaat paikat olivat saksalaisten käsissä. Pragin arkkipiispat esim., joista yllä olemme puhuneet, olivat saksalaisia.
Kansan laajat kerrokset — kaupunkien alemmat luokat, alempi papisto, koko maalaisväestö — piti siis kaikkialla saksalaisia sortajina tai sorrossakilpailijoina. Siten kirkon riistämisen vastustaminen ja kirkon omaisuuden haluaminen yhtyi taisteluun saksalaisten sortoa vastaan ja heidän rikkauksiensa himoitsemiseen.
Myöskin Böhmissä syntyi senvuoksi 1300-luvulla kansallinen virtaus, mutta, katsoen alkusyihinsä, täytyi sen siellä alussa kantaa erikoisen luokkavihan leimaa.
Kuulkaammepa esim. minkälainen henki kuvastuu muutamassa v. 1437 ilmestyneessä böhmiläisessä kirjotuksessa, jolla on nimenä. "Böhmin aikakirjojen lyhyt ote, kaikille uskollisille böhmiläisille varotukseksi". Siinä sanotaan muun muassa: "Saksalaiset ovat, kuten böhmiläiset asiakirjat osottavat, böhmiläisten ja slaavilaisten vaarallisimmat viholliset… Totta kyllä, keisari Kaarle IV on kohottanut Böhmiä, laajentanut Pragia, edistänyt tieteitä tai muuta sellaista toimittanut, mutta hän on myöskin kaikissa suosinut saksalaisia. Keitä ovat Böhmin kaikissa kaupungeissa pormestarit ja neuvosherrat? Saksalaisia. Keitä ovat tuomarit? Saksalaisia. Missä saarnataan saksalaisille? Suurimmissa kirkoissa. Missä taasen böhmiläisille? Kirkkomailla ja taloissa. Ja tämä on varma todistus siitä, että hän heimolaistensa saksalaisten kanssa tahtoo vallata Böhmin ja vähitellen hävittää böhmiläiset sukupuuttoon" j.n.e.
Tästä kaikesta ymmärtää helposti, että kansallisen vastakohtaisuuden täytyi yhtyä yhdeksi kirkollisen kanssa. Tshekkiläisillä oli täysi syy ruveta vastustamaan kirkkoa, ja sen riistämistä, samoin saksalaisilla täysi syy ryhtyä sitä puolustamaan. 13:nnen vuosisadan pyrinnöt puhdistaa kirkkoa saattoivat tuskin löytää paremmin muokattua maaperää kuin Böhmin tshekkiläisissä. Mutta sitä jyrkemmin täytyi saksalaisten niitä vastustaa.
Tästä ilmakehästä kasvoi se paavilais- ja saksalaisvihollinen liike, joka etevimmän kirjallisen päämiehensä, Johannes Hussin, mukaan, on saanut nimen hussilaisuus.
III. Hussilaisliikkeen alku.
Hussilaisuus otti alussaan wiclifiläisestä liikkeestä tärkeimmät kohdat perusteluihinsa ja vaatimuksiinsa. Heti kun englantilaisen uskonpuhdistajan mielipiteet tulivat Böhmiin, saavuttivat ne siellä innokkaita kannattajia, ja Huss itse nojautui läheisesti Wiclifiin. On kuitenkin mitä rohkeinta väittää, että Wiclifin opit olisivat saaneet aikaan hussilaisliikkeen. Se varusti tämän viimeksimainitun varsin sopivilla perusteluilla ja vaikutti sen asettamien vaatimusten sanamuotoihin, mutta liikkeen perustuksella, sen voimalla ja tarkotusperällä oli syvät juurensa olosuhteissa. Se ei ollut mikään vieras, maahan tuotu, vaan versoi kotimaisella pohjalla. Se ilmeni jo Kaarle IV:nnen hallitessa parinkin edustajan kirjotuksissa, ennenkuin Wiclifin kirjotuksia vielä oli tullut Böhmiin, mikä tapahtui vasta Lutterworthin kirkkoherran viimeisinä elinvuosina (noin 1380).