Niinkauan kuin kerettiläisyys Böhmissä oli ollut sorrettuna, olivat vain sen kirkolliset ja kansalliset puolet tulleet esiin. Kansan eri luokilla oli ollut samat kansalliset ja kirkolliset viholliset. Heidät oli yhdistänyt yhteinen vihollinen.
Nyt oli yhteinen vihollinen työnnetty takaisin, "Jumalan puhdas sana" oli voitolla. Silloin näkyi, että vaikka tällä sanalla kaikille oli sama sisältö, käsittivät eri luokat sen kuitenkin hyvin erilaisesti, vieläpä kokonaan vastakkaisella tavalla, aina heidän omien harrastuksiensa mukaan.
Valtavimmin esiintyi kaksi eri suuntaa hussilaisliikkeessä. Kummallakin oli kaupunki keskuspaikkanaan, ja sama oli Böhmissä katolilaisuuden heikkojen jäännöksien laita. Nämä kolme kaupunkia olivat: Prag, Tabor ja Kuttenberg.
Saksalaisilla vuoriviljelyksenharjottajilla Kuttenbergissä, joka tähän aikaan oli Pragin jälkeen Böhmin suurin ja mahtavin kaupunki, oli täysi syy pysyä katolilaisina. Ei kellään ollut enempi kadotettavaa kuin heillä hussilaisten voittaessa. Katolilaisuus ei esiintynytkään siihen aikaan missään niin kiihkoisana kuin heidän joukossaan. He surmasivat jokaisen hussilaisen, joka joutui heidän valtaansa, ja niitä ei suinkaan ollut harvoja. Väittivätpä böhmiläiset, että Kuttenbergin asukkaat olivat määränneet tapporahan hussilaisista, ja että he maksoivat kuusikymmentä pragilaista groshenia tavallisesta kerettiläisestä ja viisi kuuttakymmentä groshenia kerettiläispapista.
Paitsi Kuttenbergissä, onnistui saksalaisten pysyttää valtansa muutamissa muissakin kaupungeissa, jotka siis pysyivät uskollisina katoliselle asialle. Hussilaissotien jatkuessa joutuivat kuitenkin useimmat näistä kaupungeista ja myöskin itse Kuttenberg hussilaisten käsiin ja tshekkiläistyivät. Sittenkun katolilaiset v. 1422 olivat kokonaan kadottaneet Kuttenbergin, tuli Pilsen katolisen puolueen pääpaikaksi.
Paitsi näitä paria kaupunkia pysyi myöskin pieni osa aatelistoa uskollisena vanhalle uskolle, osaksi niiden etujen vuoksi, joita kuninkaallinen hovi tarjosi, osaksi vastenmielisyydestä hussilaisliikkeen piirissä kehittyvää kansanvaltaista virtausta kohtaan.
Mutta useimmat aatelismiehet pysyivät lujasti hussilaisten puolella — he eivät voineetkaan tehdä toisin, kun olivat anastaneet niin paljon kirkon omaisuutta. Heidän, varsinkin korkeamman aateliston ihanteena oli ylimysvaltainen tasavalta, jonka etunenässä oli jonkullainen varjokuningas. Kun Sigismund ei siksi sopinut, hakivat he hänen sijaansa toista Puolasta ja Liettuasta, mutta kellään arvokkaammalla ruhtinaalla ei ollut halua lähteä tähän böhmiläiseen ampiaispesään.
Ylimysvaltaiseen puolueeseen liittyivät myöskin useimmat pragilaiset. Totta kyllä, että alemmat kansanluokat siellä monien kapinoiden kautta olivat saaneet vallan käsiinsä, karkotettuaan saksalaiset papit ja ylimyssuvut. Neuvoskunnan rinnalle tuli suuri kunnankokous, jossa oli äänioikeus kaikilla, jotka vain harjottivat kaupungissa itsenäistä ammattia. Tämä kokous todennäköisesti valitsi raatimiehetkin.
Mutta ei viipynyt kauan, ennenkuin uusi, korkeampi porvaristo muodostui Pragiin. Luonnollisesti tämä mahtava kaupunki oli yhtä hyvin kuin aatelistokin käyttänyt tilaisuutta kirkon omaisuuden anastamiseen. Ryöstö oli niin melkoinen, että se pitkiä aikoja oli suurien riitojen aiheena Pragin molempien seurakuntien, vanhan ja uuden kaupungin, välillä. Kun sellaista ryöstettyä omaisuutta myytiin, jaettiin tai haaskattiin, tarjoutui aina keinottelijoille mahdollisuus voittoon ja kohoamiseen. Kuttenbergin vallotuksen jälkeen joutui kaivoksen käyttäminen pragilaisten haltuun ja tuli heidän pääasiallisimmaksi tulolähteekseen. Sekin seikka teki olosuhteet suotuisiksi viekkaille keinottelijoille. Niin syntyi pian uusi tshekkiläinen ylimysluokka, joka pian taas joutui ystävälliseen suhteeseen aatelistoon ja varsin vastenmielisesti alistui "suuren kunnan" hallittavaksi.
Mutta myöskään käsityöläisten, vieläpä alimpienkaan kansan kerrosten seasta ei puuttunut ylimysvaltaista myötätuntoisuutta. Prag oli nimittäin ylellisyyskaupunki. Sen teollisuus ja kauppa kukoistivat siitä, että hovi ja korkeat herrat siellä tuhlasivat sen, mitä olivat koko maasta kiskoneet. Samasta syystä kuin roomalaisetkin yhä uudestaan toivoivat saavansa paavin takaisin, silloinkin kun itse olivat hänet karkottaneet, alkoivat pragilaiset pitää kuninkuutta ja riistävää aatelistoa mitä välttämättömimpinä yhteiskunnallisina tarpeina. Kansanvaltainen aines Böhmin pääkaupungissa tuli senvuoksi yhä heikommiksi, aristokratinen myötätuntoisuus sitä vastoin oli kasvamassa. Prag oli siis kansanvaltaisuuden epäluotettava liittolainen, ja kun vihamielinen mieliala pääsi valtaan, sen sangen selvä vihollinen. Viimeisten hussilaissotien aikana esiintyi se yksinomaan tänä viimeksimainittuna.