Pragilaiset ja hussilainen aatelisto, erittäinkin korkeampi aateli, muodostivat yhteensä "maltillisen" puolueen — luultavasti he ovat saaneet historiankirjottajilta sen nimen, koska he kaikkien enimmin ovat anastaneet kirkonomaisuutta. Heidän kirkollinen nimensä oli kalkkilaiset (lat. sanasta calix, kalkki) tai utrakvistit (kun he käyttivät ehtoollisessa molempia aineita; latinalainen sub utraque specie = molemmissa muodoissa.)
Heitä vastaan nousi toinen suunta, jota sekä sen yleisten tarkotusperien että niiden kansankerrosten perustuksella, jotka sitä kannattivat, saattaa sanoa kansanvaltaiseksi puolueeksi. Tällä oli päävoimansa maan ehdottomasti lukuisimmassa luokassa, talonpojissa.
Hussilainen vallankumous saattoi talonpoikien ja maanomistajien välisen vastakohtaisuuden ilmi liekkiin. Aatelistolla ei ollut mitään hyötyä anastamistaan kirkkotiloista, jollei sillä ollut talonpoikia, jotka olisivat tehneet päivätöitä ja maksaneet veroja. Talonpojat taas eivät puolestaan olleet nousseet kapinaan vain saadakseen uusia herroja, vielä vaativaisempia kuin vanhat; he tahtoivat olla vapaita talonpoikia, tilojensa vapaita omistajia. Ja kuten he, samoin muutkin. Ylhäältä toimeenpannun vallankumouksen, täytyi herättää alhaaltapäin toimeenpantu vallankumous. Kaikki ne raja-aidat olivat poissa, jotka jossakin määrin olivat ehkäisseet vihamielisten luokkien yhteentörmäystä. Vanha tapa lujine säädöksineen oli hävinnyt, kuninkuudella, joka oli hillinnyt aatelistoa, ei ollut mitään valtaa. Talonpojat tunsivat, että ellei heidän nyt onnistuisi tehdä mahdottomaksi aateliston valtaa, kokonaan murtaa sen mahtia, joutuisivat he sen rajattoman vallan alaisiksi. Heillä oli nyt valittavana joko täydellinen vapaus tai täydellinen maaorjuus.
Talonpoikien puolelle asettuivat pikkuporvarit ja köyhälistö, Pragissa, kuten jo olemme nähneet, osaksi, mutta pienemmissä kaupungeissa, joiden oli onnistunut täydellisesti murtaa saksalaisten ylimysten ja suurporvarien valta, kokonaan.
Alempi aatelisto, joka taloudellisessa suhteessa oli talonpoikien ja korkeamman aateliston keskivälillä, melkein samoin kuin meidän päivinämme pikkuporvarit ovat pääomanomistajien ja köyhälistön välillä, oli yhtä horjuvainen ja epäluotettava kuin nykyisessä luokkataistelussa pikkuporvarien joukko. Alemmalla aatelistolla, joka oli melkein vapaiden suurtalonpoikien asemassa, oli kummallakin puolella jotakin menetettävää, jotakin voitettavaa. Talonpoikien vapautus uhkasi heitä heidän tulojensa yhä suuremmalla pienenemisellä; mutta korkeamman aateliston kukistuminen vapauttaisi heidät vaarallisista kilpailijoista ja vastustajista, jotka heitä yhä enempi sortivat; korkeamman aateliston ryöstäminen oli ritareille yhtä haluttua kuin talonpojillekin. Osa alempaa aatelistoa liittyi ylimysvaltaiseen puolueeseen, toinen kansanvaltaiseen, mutta useimmat horjuivat puolelta toiselle ja kallistuivat sille puolelle, johonka voitto ja saalis sillä kertaa houkuttelivat.
Niiden ritarien joukossa, jotka pysyivät kansanvaltaiselle asialle horjumattoman uskollisina, kohoaa muiden yli tuo jo mainittu Troknowista kotoisin oleva Zizka. Hän oli ennen taistellut palkkasoturina puolalaisia ja turkkilaisia sekä Englannin palveluksessa ranskalaisia vastaan. Nyt hän antoi sotakokemuksensa kansanvaltaisten käytettäväksi ja tuli heidän tunnetuimmiksi ja pelätyimmäksi sotapäällikökseen. Mutta kuinka vankasti Zizka pysyikin kansanvaltaisten puolella, teki hän tämän kuitenkin vain sotamiehenä, siksi että heillä oli sotajoukko, jolla ei ollut vertaistaan — me tulemme pian puhumaan siitä asiasta — mutta ei suinkaan valtiomiehenä. Valtiollisesti hän asettui heidän ja kalkkilaisten välille, kuten useat muutkin ritarit ja suurin osa Pragin pikkuporvaristoa.
Hänen kuolemansa jälkeen hänen varsinaiset kannattajansa erkaantuivat kansanvaltaisista ja muodostivat oman välipuolueen, "orpojen" puolueen — kuten he itseään kutsuivat, koska olivat kadottaneet isänsä Zizkan.
Kansanvaltaisia sitävastoin kutsuttiin taborilaisiksi, sillä heillä oli valtiollisena ja sotaisena keskuksenansa kommunistinen Taborin kaupunki. Kommunistit tulivatkin kansanvaltaisen liikkeen esitaistelijoiksi.
V. Taborin kommunistit.
Kuten muissakin paikoissa, täytyi Böhmissäkin tavaratuotantoa ja tavarakauppaa seurata kommunistisien aatteiden ilmeneminen. Villakutomateollisuuden kukoistus 1300-luvulla lienee edistänyt näiden aatteiden syntymistä ja leviämistä suuressa määrin.