Näitä aatteita edistäviä ulkonaisia vaikutteitakaan ei puuttunut. Saksalaisten käsityöläisten maahanvirtaaminen, jota Böhmin kuninkaat edistivät, ei jäänyt vaikuttamatta beghardilaisuuden levittämiseksi.
Valdolaisia oli luultavasti jo ensimäisien vainojen aikana paennut Etelä-Ranskasta Böhmiin, ja saanut siellä turvapaikan, jossa pysyivät piilossa ja levittivät oppiaan.
Kun Böhmin ja paavillisen kirkon välinen vastakkaisuus tuli yhä kireämmäksi, kohotti myöskin kommunistinen kerettiläisyys tässä maassa päätänsä, ja vainotut kommunistit tulivat ympäriltä etsimään sieltä turvapaikkaa. Kommunismi menestyi sitä paremmin kun se todistuksiensa ja usein myöskin vaatimuksiensa puolesta liittyi läheisesti muihin kerettiläisiin suuntiin. Tahtoivathan nämä kaikki palata alkukristillisyyden kannalle ja asettaa uudestaan puhtaan opin käytäntöön. Sen selittämisestä ruvettiin vasta myöhemmin riitelemään.
Se sodanjulistus, jonka kirkko ja Saksan keisarikunta olivat antaneet böhmiläisille polttamalla Johan Hussin, johti kirkkotilojen anastamiseen ja ryöstämiseen ja siten vanhan omaisuusyhteiskuntajärjestyksen kukistumiseen. Nyt oli kommunistisille lahkoille otollinen aika. Julkisesti kohottivat he nyt päätään. Tähän asti ne olivat olleet pimeydessä ja salaisuudessa ja vain aika ajoin oli jonkin toverin ilmianto ilmottanut maailmalle heidän olemassaolostaan. Mutta nyt näkyi, minkä suhteellisesti suuren levenemisen he todellakin olivat saavuttaneet.
Pragissa olivat kommunistit tosin liian heikot, tai heidän vastustajansa liian vahvat, jotta he olisivat voineet vapaasti toimia. Mutta toisin oli laita pienimmissä kaupungeissa.
Kommunistiset saarnaajat julistivat, että nyt Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta oli tullut. Pragin, samoin kuin ennen muinoin Sodoman, hävittäisi taivaan tuli, mutta hurskaat saisivat suojan ja pelastuksen muissa kaupungeissa. Kristus tulisi kunniassaan ja perustaisi valtakunnan, jossa ei olisi herroja eikä orjia, ei syntiä eikä hätää eikä mitään muita lakeja kuin vapaan Hengen antamat. Silloin elävät tulisivat jälleen paradisillisen viattomiksi, he eivät kauemmin tuntisi mitään ruumiillisia kärsimyksiä tai puutteita eivätkä he myöskään tarvitsisi pelastuksekseen kirkollisia sakramentteja.
Useassa kaupungissa perustettiin kommunistisia järjestöjä. Sellaisten perustamisesta maaseudulle ei ole tietoja. Kaikki viittaa siihen, että vain kaupungeissa toteutettiin kommunistisia aatteita. Kaupungeista on mainittava erittäinkin Pisek, Wodnian ja Tabor. Viimeksimainitussa kaupungissa kommunistit saivat vallan kokonaan käsiinsä.
Tabor perustettiin tähän aikaan erään pikkukaupungin Austin läheisyyteen, tuon Lushnic-joen varrelle, jonka muistamme olleen kullanhuuhtomispaikoistaan kuuluisan. Kullanrikkaus lienee vaikuttanut kaupan ja teollisuuden ja sekä niiden aiheuttamien vastakkaisuuksien kehitykseen Austissa erikoisessa määrässä: varmaa on, että v. 1415 jälkeen kommunistiset saarnaajat saivat siellä turvaa ja suojaa, erittäinkin, niin kerrotaan, rikkaan verkatehtailijan ja kauppiaan Pytelin luona. Kaupungissa oli paljon kankureja, ja Taborin myöhempi kuvailija, Enas Sylvius, kertoo myös, että sen useimmat asukkaat olivat kankureja.
Wenzelin hallituksen aikana ilmenneen taantumusyrityksen aikana v. 1419 karkotettiin kiihottajat Austista. He asettuivat silloin eräälle Lushnic-jokeen pistäyvälle jyrkkärantaiselle niemekkeelle, jota ainoastaan kapea taipale yhdisti maahan. He valitsivat tämän vaikeasti vallotettavan paikan linnotuksekseen ja kutsuivat sitä "Taborin vuoreksi" Vanhan Testamentin mukaan, jonka kieltä he, kuten myöhemmät uudestikastajat ja puritanit, käyttivät erityisen mieluisasti.
Joka taholta tulvi kommunisteja sinne saadakseen siellä rauhassa pitää kokouksiaan. Muutamassa sellaisessa, jota pidettiin 22 p:nä heinäk. v. 1419, lienee ollut kokonaista 42,000 osanottajaa kaikkialta Böhmistä ja Mähristä. Tämä todistaa kommunistisien aatteiden melkoista levenemistä.