"Vastustajatkin kuvailevat koko tapausta", kirjottaa Palacky, "suureksi, henkeä ja sydäntä ylentäväksi, uskonnollisidylliseksi kansanjuhlaksi. Kaikki tapahtui mitä kauneimmassa rauhassa ja järjestyksessä. Pyhiinvaeltajajoukot kulkivat paikalle joka taholta juhlakulussa lippuineen ja kantaen pyhää sakramenttia edellään. Jo ennen saapuneet tulivat yhtä juhlallisesti tulokkaita vastaan, riemuiten heitä tervehtivät ja näyttivät heille paikat vuorella. Jokainen joka tuli, oli 'veli' ja 'sisar'; mitään säätyerotusta ei ollut. Hengelliset jakoivat työn keskenään, muutamat saarnasivat määrätyissä paikoissa, miehille ja naisille erikseen; toiset toimivat rippi-isinä ja toiset jakoivat ehtoollista leivän ja viinin muodossa. Näin kului aika puolipäivään. Silloin ryhdyttiin yhteisesti nauttimaan niitä ruokavaroja, joita vieraat olivat tuoneet mukanaan ja joita kaikille oli jaettu. Jos joku kärsi puutetta, sai hän toisen yltäkylläisyydestä. Yksityisomistusta eivät Taborivuoren veljet ja sisaret tunteneet. Kun koko joukon mieli oli uskonnollisen tunteen vallassa, ei ankaraa kuria ja puhtautta millään tavalla häiritty. Soittoa, tanssia ja leikkejä ei saanut ajatellakaan. Päivän loppupuoli kului keskustellen ja puheita pitäen ja kuunnellen, joissa kehotettiin toisiaan sopuun ja rakkauteen sekä uskollisuuteen 'pyhää' kalkkia kohtaan. Sellaisissa olosuhteissa ei luonnollisesti puuttunut valituksia ja syytöksiä vastapuoluetta kohtaan, ei ylikuohuvaa intoilua eikä suunnitelmia siitä, kuinka 'Jumalan sanan' vapaus maassa saataisi jälleen aikaan. Lopuksi erottiin kumminkin rauhassa, sittenkun yleisellä rahankeräyksellä oli runsaasti maksettu yksinpä maanomistajille niistä kentistä, jotka näinä päivinä oli tallattu."
Kahdeksan päivää tämän kokoontumisen jälkeen puhkesi Pragissa kapina, joka teki lopun katolisesta reaktsionista, tuotti kuningas Wenzelin kuoleman ja johti hussilaissotiin. Nyt ei tyydytty enään pelkkiin mielenosotuksiin eikä kommunistisiin kemuihin. Ruvettiin järjestämään kommunistisia seurakuntia.
Taborilaisten mielipiteet ovat yleissilmäyksellisesti nähtävissä muutamassa kirjotuksessa, jonka Pragin yliopisto on laatinut. Silloisen tavan mukaan piti pragilaisten ja taborilaisten välinen käsityksien ristiriita ratkaistaman väittelyssä. Tätä varten Pragin professorit asettivat julki kokonaista 76 kohtaa, joissa heidän mielestään taborilainen oppi oli kerettiläinen tai ainakin harhaanviepä. Useimmat näistä kohdista olivat luonnollisesti, ajan ajatustavan ja herrojen professorien maun mukaan, puhtaasti teologisia. Mutta onpa kaksi kohtaa, jotka sisältävät syytöksiä tasavaltalaisuudesta ja kommunismista. Taborilaiset opettivat nimittäin, sanotaan siinä:
"Silloin ei maan päällä ole oleva kuningasta eikä hallitsijaa, eikä myöskään ketään alammaista, ja kaikki maksut ja verot lakkaavat, eikä kukaan pakota toista mihinkään, sillä kaikki tulevat olemaan samallaisia veljiä ja sisaria.
"Kuten Taborin kaupungissa ei ole mitään kenenkään yksityistä omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä, niin on kaikki aina oleva kaikille yhteistä eikä kellään saa olla erityistä omaisuutta, ja se, jolla sellaista on, on kuolemansyntiin syypää. Tästä he vetivät sen johtopäätöksen, ettei ollut soveliasta pitää kuningasta, vaan että Jumala itse tahtoi olla ihmisten kuninkaana ja antaa hallituksen kansalle; että kaikki herrat, aatelismiehet ja ritarit pitäisi hävitettämän kuin rikkaruohot, ettei mitään veroja ja maksuja tarvitsisi enää suorittaa, että kaikki ruhtinaalliset, maa- ja kaupunki-oikeudet pitäisi lakkautettaman, koska ne olivat muka vain ihmisten keksimiä eikä suinkaan Jumalan tahto j.n.e."
Puhtaasti kirkollisia kohtia oli m.m. vaatimus hävittää kaikki kirkot, kielto pyhimysten kuvien pitämisestä ja kiirastuliopin hylkääminen j.n.e. Myöskin kääntyivät taborilaiset muka oppineisuutta (tai, jos niin tahdotaan, tiedettä) vastaan: "Paitsi raamattua ei mitään muuta kirjaa, olkoonpa sitten pyhien tohtorien tai muitten maailman viisaitten tekemä, saa lukea eikä opettaa, sillä he ovat ihmisiä ja voivat joutua harhaan. Se, joka toimii seitsemän taidon parissa ja ottaa niissä maisteriarvon, matkii pakanoita, on turhamainen mies ja kuolemansyntiin vikapää."
Tällainen oli luonnollisesti varsin loukkaavaa herroista professoreista. Mistä se saattoi johtua, että kristillinen kommunismi asettui viholliselle kannalle tiedettä kohtaan ja mistä heidän asketisminsa johtui, sitä olemme käsitelleet ja sen selittäneet toisessa kohdin.
Toteutetuksi tuli kommunismi luonnollisesti niissä muodoissa, jotka alkukristillisyys oli jättänyt perinnöksi ja jotka vielä hyvin sopivat tuotannon silloiseen kantaan.
Kullakin seurakunnalla oli yhteinen rahasto, jota kutsuttiin "ammeeksi", johon jokainen antoi kaiken sen, mitä hän sanoi omakseen. Kolme sellaista rahastoa mainitaan olleen, nimittäin Taborissa, Pisekissä ja Wodnianissa, kussakin yksi. Veljet ja sisaret myivät kaiken omaisuutensa ja tavaransa ja panivat saadun hinnan ammeenhoitajien jalkain juureen.
Eräässä taborilaisvihollisessa kirjotuksessa vuodelta 1429 puhutaan näistä rahastoista "taborilaispappien shakkivetoina" ja väitetään, että nämä hävyttömästi nylkivät kansaa, mutta vain rikastuttivat ja lihottivat itseään. Palackyn, joka tämän lainaa, täytyy kuitenkin myöntää, että se oli kurjaa panettelua. Nähdään, että jo puoli vuosituhatta sitten suuret riistäjät ja heidän puolustajansa osasivat, niinkuin nytkin, levittää sorrettujen johtomiehistä tuota valhetta, että he muka "lihottivat itseään työmiesten rahoilla"; ja he, riistäjät, todellisesti lihotetut, osasivat silloin kuten nytkin kaikkein enimmin suuttua siitä, että lihottiin työväen penneillä.