Asioitten sellaisella kannalla ollessa täytyi sekä ruhtinasten että alamaisten tuntea yhä köyhtyvänsä, huolimatta Saksan yhä kasvavasta rikastumisesta, ja yhä vaikeammaksi tuli nähdä, miten paavi, tekemättä edes kerrassaan mitään vastapalvelusta, kokosi kerman itselleen, jättäen maassa oleville pelkän silkan maidon.
Kuitenkaan ei ollut niin aivan yksinkertainen asia vapautua paavin sorrosta. Totta kyllä olivat sekä talonpojat ja porvarit että alempi aatelisto jo ennen Wiclifiä ja Hussia, Ludvig baierilaisen aikana, osottaneet halua nousta taisteluun Roomaa vastaan. Mutta korkeampi aateli, suuret kauppiaat ja ruhtinaat olivat myöskin sortajia, ja Englannin ja Böhmin esimerkki oli vastikään näyttänyt, kuinka vaarallista näille luokille voisi olla yhteiskunnan suurien auktoritetien merkityksen horjuttaminen.
Samoin kuin Ranskan vallankumoussodat 18:nnen vuosisadan lopulla ja 19:nnen alussa saivat aikaan taantumuskauden koko Europassa ja veivät kohoavalta porvaristolta pitkäksi aikaa kaiken halun ruveta yhdessä pikkuporvarien ja köyhälistön kanssa vallankumouksellista tietä vastustamaan ruhtinasten yksinvaltaa ja aateliston maanomistusta, synnyttivät myöskin hussilaissodat taantumiskauden ei ainoastaan Böhmissä, vaan Saksassakin, ja kesti kauan ennenkuin ajatus irtaantua Roomasta pääsi voitolle vallitsevissa luokissa.
Lisäksi tuli se, että keisarin ja paavin välinen liitto, joka, kuten muistamme, tehtiin Kaarlen, "pappikeisarin", hallitessa, jatkui vielä habsburgilaisten keisarien aikana. Liiton entisten syiden lisäksi tuli uusia. Turkkilaiset uhkasivat habsburgilaisia perintömaita, ja paavin apu oli välttämätön pysyttämään nuo uskottomat yleisien ristiretkien avulla vähän etäämmällä.
Unelias Fredrik III oli kirkkopolitikan tärkeimmissä kysymyksissä vain tuon viekkaan uskonluopion Eneas Sylviuksen ase. Maksimilian, "viimeinen ritari", valtaistuimelle joutunut turhantarkka romantiko, osottautui varsin epävakaiseksi ja horjuvaiseksi. Mutta miten läheisesti hänestä keisarin ja paavin edut näyttivät samoilta, voi huomata siitä, että hän voi ruveta pyrkimään keisarikruunun ja paavinhiipan saattamiseen saman pään kannettaviksi. Ja Kaarle V, joka ei kammonut antamasta sotilaittensa ryöstää Roomaa, kun paavi koki ehkäistä hänen suunnitelmiaan, esiintyi kumminkin Saksassa niin pontevasti kuin mahdollista paavin uhkaavan auktoritetin suojelijana.
Jos vielä kaiken tämän lisäksi ottaa huomioon Saksan auttamattoman hajaannustilan, joka vähensi keisarin vallan mahdollisimman vähiin, mutta myöskin vaikeutti yhteistä esiintymistä keisaria ja paavia vastaan, niin voi ymmärtää, että kesti sata vuotta hussilaissotien alusta, ennenkuin uskonpuhdistus Saksanmaalla saatiin aikaan.
Mutta tänä aikana oli kehitys kaikilla aloilla edistynyt varsin nopeasti. Kuinka olivatkaan hengellisen ja sotaisenkin taistelun keinot täydellisentyneet. Kirjapainotaito oli keksitty ja tuliaseitten käyttö oli kehittynyt. Keskusliikkeen, varsinkin meriliikkeen, välineet olivat kehittyneet korkealle. Vähää ennen uskonpuhdistusta olivat uskaliaat merenkulkijat ensi kerran ohjanneet laivansa suoraan Atlannin valtameren yli.[30]
Lähimmin vaikuttivat näihin löytöretkiin turkkilaisten ja muiden heihin yhdistyneitten keski-aasialaisten kansanheimojen hyökkäykset 1400-luvulla. Niiden kautta nimittäin Itämainen vanhat kauppatiet tulivat perin vaikeiksi käyttää. Mutta europalainen laivakulku oli jo saavuttanut sellaisen kehitysasteen, että se sen sijaan koetti etsiä uusia teitä Afrikan ympäri ja toiselta puolen suoraan valtameren yli Indiaan. Suurten löytöjen aikakausi alkoi, uudenaikainen siirtomaapolitika sai alkunsa.
On päivän selvää, että kaikki tämä äkkiä tavattomasti laajensi ihmiskunnan näköpiiriä ja sai aikaan täydellisen mullistuksen inhimillisen tiedon alalla. Mutta samalla johtui tästä myöskin taloudellinen mullistus. Europan taloudellisen elämän keskus siirtyi Välimeren maista Atlannin valtameren rannoille. Italia ja Itä-Europa pysähtyivät ja taantuivat kehityksessään, Länsi-Europa sitävastoin tunki valtavasti eteenpäin. Silloiset ristiriidat, sekä luokkien että valtioitten väliset, tulivat mitä jyrkimmiksi, ja uusia ilmaantui. Kaikki ne intohimot pääsivät valloilleen, jotka ovat ominaisia kapitalistiselle riistämiselle, jonka aikakausi nyt oli alkanut. Ja ne pääsivät valtaan koko sillä voimalla ja häikäilemättömyydellä, joka muistutti keskiaikaa, jonka raakuudesta töin tuskin oli päästy. Kaikki perinnäiset yhteiskunnalliset ja valtiolliset suhteet luhistuivat kokoon, kaikki perinnäinen siveysoppi osottautui pätemättömäksi.
Kokonaisen vuosisadan järkyttelivät Europaa tavattomat taistelut, joiden kestäessä ahneus, murhanhimo ja epätoivoinen raivo viettivät mitä hirmuisimpia hurjia huveja. Kukapa ei muistaisi Pärttylin yötä, kuka ei tietäisi, kuinka kolmenkymmenvuotisen sodan sankarit menettelivät Saksassa, Alba Alankomaissa ja Cromwell Irlannissa — puhumattakaan kaikista niistä julmuuksista, joita harjotettiin uusissa siirtomaissa!