Kaupan ohella kehittyi myöskin tuotanto. Taide ja käsityöt kehittyivät mainituissa kaupungeissa.
Mutta Saksin vuorikaivosten runsas anteliaisuus vaikutti muuhunkin kuin kaupunkielämään. Ehkä vielä syvällisempi oli sen vaikutus maaseudun oloihin.
Vuorikaivosten puuntarve oli melkoinen; osaksi tarvittiin rakennuspuita, kaivoskuilujen laitoksiin, puuteiden laittamiseen (kaivoksissa käytettiin puukiskoisia teitä, samantapaisia kuin nykyiset rautateiden kiskotiet) j.n.e., osaksi ja erittäinkin polttopuita malmien sulattamiseen. Alkuaan lienevät kyläkuntayhteisöjen metsät, joiden alueella vuorikaivos oli, kyenneet tyydyttämään kaivosten puun ja puuhiilen tarpeen. Mutta kuta suuremmiksi vuorikaivokset tulivat, sitä kauemmaksi kyläkunnan rajojen ulkopuolelle täytyi mennä tyydyttääkseen puuntarvetta, sitä enempi puita täytyi ostaa. Kaivoksen erottaminen yhteismaasta teki täysin välttämättömäksi säännöllisen puukaupan. Tämän näemmekin sitte Saksissa 16:nnen vuosisadan alussa olleen kehittyneen, olevan moninkertaisten kauppasopimusten esineenä.
Mutta kaivospiireissä tarvittiin vielä muitakin maalaistuotteita. Kaivosalueet olivat yleensä hedelmättömissä, korkeissa vuoriseuduissa, joissa kasvoi vähän viljaa, aivan liian vähän ravitakseen niitä ihmisjoukkoja, joita kokoontui suuremmalle kaivosalueelle. Vuorityöläiset eivät voineet, itse viljellä viljaansa, heidän täytyi ostaa se. Kuta enempi vuoriviljelys kehittyi, sitä enemmän joutui viljakauppa puukaupan rinnalla etualalle. Se oli esim. pääasiallisena tulolähteenä Zwickaulle, joka oli saksilaiselta "alangolta" "ylängölle" johtavan kulkutien varrella.
Talonpojista ja hoviherroista tuli siten useissa Saksin seuduissa aikaisin tavarantuottajia. Ja niin pian kuin he tuottivat myytäväksi, oli heistä samantekevää, mitä he tuottivat, kun vaan tuote oli kaupaksi menevää. Sen ei tarvinnut olla juuri viljaa. Viljan markkina-alue oli kumminkin rajotettu, paljon laajempi oli kauppakasvien markkina-alue. Missään Saksassa ei niitä viljelty niin paljon kuin Saksissa, varsinkin Thüringenissä. Tämän kaupan keskuksena oli Erfurt.
Erfurtissa ja sen ympärillä kukoisti vallankin morsinko-, väriohdake-, anis-, korianderi- ja vihannesviljelys. Morsinkoviljelys, morsinko oli silloin nykyisen indigon asemassa, oli siellä niin tärkeätä, että moni ympäristössä oleva kylä sadon ollessa suotuisa, myi morsinkoa nykyisen raha-arvon mukaan yli 100,000 taalarin arvosta.
Erfurtin kauppa hankki useimmille Saksan värjärilaitoksille morsingot ja väriohdakkeet. Gothallekin hankki sen rikkauden suureksi osaksi sen maataloustuotteiden, erittäinkin viljan, puitten ja morsingon kauppa.
Vielä 17:nnen vuosisadan alussa lienee yli 300 thüringeniläistä kylää viljellyt morsinkoa, vaikka silloin jo indigo tuotti sille sangen suuren kilpailun.
Niiden hoviherrojen ja talonpoikain välisten vastakohtaisuuksien, joita tavaratuotannon kehittäminen oli kehittänyt ja joista jo usein olemme edellä puhuneet, täytyi niin ollen uskonpuhdistuksen alussa olla Saksissa sangen pitkälle kehittyneitä; erittäinkin oli maan arvo noussut ja samalla kasvanut hoviherrojen maanhalu; erittäin pitkälle oli kehittynyt rahamaksujen järjestelmä ja ruhtinasten ja hoviherrojen rahanhimo; ja erittäin suuri oli talonpoikien riippuvaisuus kauppiaista ja koronkiskureista. Tämä luokka, pääoman omistajat, ruhtinaat ja hoviherrat, riistivät kokonaan taloudellisesta kehityksestä johtuvan voiton. Nopean rahanarvon nousemisen ja tuotantokustannusten alenemisen vuoksi nousivat silloin maataloustuotteiden hinnat tavattomasti. "Kaikki maanpallon ihmiset", sanotaan muutamassa keskiaikaisessa kronikassa, "huutavat ja valittavat, miksi viljan hinta niin tavattomasti ja päivä päivältä yhä enemmän kallistuu, ja kumminkin on kaikkialla kaupungeissa, markkinoilla ja kylissä kyllin talonpoikia." Saksissa, vuoriteollisuuden kehityksen keskuksessa, oli hinnannousu varmaan varsin suuri. Mutta se ei auttanut ensinkään talonpoikia. Mutta kaupungeissa sai se aikaan mitä ankarimpia palkkataisteluja.
Luokkavastakohdat olivat näin ollen Saksissa uskonpuhdistuksen alkaessa sangen kärjistyneet ja vähintäin yhtä suuret kuin sata vuotta ennen Böhmissä. Mutta Böhmissä olivat vuoriviljelyksen harjottajat vielä muodostaneet vanhoillisen vallan. Heidän köyhälistöön vajoamisensa oli vasta alullaan; he lukeutuivat etuoikeutettuihin luokkiin ja olivat saksalaisina Böhmin silloisissa oloissa ennakolta pakotettuja puolustamaan perinnäistä järjestystä, maaruhtinasta ja paavia. Sen jälkeen oli vuorityöläisten köyhälistöön vajoaminen ja heidän kapitalistinen riistämisensä kehittyneet tavattomasti. Ja Saksissa he eivät olleet muukalaisia, heillä ei ollut mitään etuoikeuksia, joita olevaisen järjestyksen mullistus olisi voinut uhata. He olivatkin, kuten olemme nähneet senvuoksi alituisesti valmiit liittymään vallankumoukselliseen liikkeeseen. Ja heidän lukumääränsä ja asekelpoisuutensa sekä heidän ammattinsa taloudellinen merkitys tuottivat heille sellaisen voiman, joka valtiomiesten oli kylläkin huomioon ottaminen.