"Hengellisillä on lihavia pitäjiä, se on vääryys; heillä ei pitäisi olla enempää kuin, että riittäisi päivästä toiseen. Heidät lyödään vielä kuoliaiksi, ja ennen pitkää päästään niin pitkälle, että papit halusta tahtoisivat salata paljaat päälakensa ettei heitä tunnettaisi. Ennen hän voisi saada juutalaisen paranemaan kuin papin ja kirjanoppineen.
"Kalojen vedessä ja eläinten metsässä pitää kuuluman kaikille. Jos hengellisillä ja maallisilla ruhtinailla, kreiveillä ja ritareilla ei olisi enempää kuin rahvaan miehelläkään, niin meillä kaikilla olisi kylliksi, ja siten tulee pian olemaan. Tulee pian aika, jolloin ruhtinaat ja herrat saavat tehdä työtä päiväpalkalla."
Tuolla rohkealla kiihottajalla oli suuri menestys, talonpoikia ja köyhälistöä virtasi hänen luokseen joukottain. Senaikuinen aikakirja kertoo, kuinka "sällit karkasivat työpaikoistaan, rengit auraltansa ja viljanleikkuutytöt leikkuupelloilta, kaikki ilman mestariensa ja herrojensa lupaa, ja kuinka he lähtivät sellaisina kuin olivat, kun tämä raivo heihin tarttui; ani harvoilla oli mukanaan jotain ravintoa, mutta ne, jotka ottivat heidät luokseen, antoivat heille ruokaa ja juomaa, eivätkä he keskenään milloinkaan nimittäneet toisiaan muuta kuin veljiksi ja sisariksi".
Kymmeniätuhansia kokoontui innokkaisiin kommunistisiin juhlallisuuksiin, jommoisia muistamme pidetyn ensi aikoina Taborissakin. Ei ole varma, ajateltiinko käydä pitemmälle ja valmistettiinko aseellista kapinaa. Joka tapauksessa Würzburgin piispa Rudolf näki tarpeelliseksi ryhtyä asiaan. Hänen ratsumiehensä karkasivat "pillittäjän" kimppuun tämän nukkuessa ja vangitsivat hänet ja hajottivat hänen kannattajansa, jotka koettivat häntä suojella. Tuo onneton joutui parin ystävänsä kanssa sen ajan tavallisen vääräksitodistamiskeinon, polttorovion, uhriksi.
Kaikkien näiden agitatorien toiminta, samoin kuin lukuisat muut tosiasiat, viittaa siihen että Franken tuli 1400-luvulla Saksan valdolaisbeghardilaisen liikkeen pääahjoksi, samoin kuin Rheininlaakso, tuo Italian ja Alamaitten välinen suuri liikennetie aikaisemmin oli ollut. Köln, Strassburg, Basel olivat 14:nnellä vuosisadalla olleet tämän liikkeen pääpaikkoja, niihin liittyi nyt Nürnberg.
Toinen pääliesi muodostui Saksiin. Böhmin ja Frankenin ohella kuului 15:nnellä vuosisadalla Meissen niihin seutuihin, joissa pidettiin "veljien" kongresseja — esim. yleinen synodi kolme vuotta taborilaisen jälkeen, josta yllä olemme puhuneet, Engelsdorfissa — mikä olisi ollut mahdotonta, ellei liike puheena olevassa seudussa olisi ollut melkoisesti levinnyt.
Luonnollisesti saattoivat kommunistiset lahkot olla olemassa ainoastaan salaisten yhdistyksien muodossa. "He kokoontuivat", kirjottaa muuan vihamielinen kronikoitsija heistä, "kaivoksiin ja piiloisiin luoliin yön aikaan. Täällä he harjottavat petojen lailla hävytöntä irstautta. Ja tämä ilkeä suku kasvaa ja lisääntyy päivä päivältä ihmeellisellä tavalla."
Kun paavi ja keisari olivat turhaan esiintyneet Lutheria vastaan, kun tämä oli polttanut paavin pannakirjan v. 1520, ja varsinkin Wormsin valtiopäivien jälkeen v. 1521, saivat kaikki kapinalliset suunnat rohkeutta astua julkisuuteen. Nämä valtiopäivät olivat lopulliseksi turmioksi keisarille ja paaville.
Yhteiskunnallisilla ja valtiollisilla valloilla, jotka ovat kadottaneet aineellisen perustuksensa, on paras turvansa polvesta polveen kulkevassa arvossaan, maineessaan. Sen avulla ne voivat toisinaan pysyä pystyssä varsin kauan, vastustaa itseään voimakkaampaakin vihollista — mutta mitä pitemmän aikaa ne tähän pystyvät, sitä perinpohjaisemmaksi tulee myös kukistuminen, kun tämä arvo todellisessa voimankokeessa näyttäytyy pelkäksi harhanäyksi.
Keisarille ja paaville tuli tämä hetki vuosien 1520 ja 1521 tapauksien mukana. Tähän asti ei kukaan Saksassa ollut rankaisematta uhmannut näitä molempia yhdessä. Nyt astui halpa-arvoinen munkki heitä vastustamaan, eivätkä he uskaltaneet häntä tuhota. Paavin pannakirja ei vaikuttanut mitään, ja Luther saattoi riemuiten lähteä valtiopäiviltä, huolimatta valtakunnan kirouskirjeestä, joka lähetettiin hänen jälkeensä. Mitä vähemmän kansan alemmat kerrokset huomasivat, että ruhtinaat ja ritarit olivat tukeneet Lutheria Wormsissa, mitä yksinäisempänä hän kansan käsityksen mukaan oli siellä esiintynyt, sitä voimakkaammin valtiopäivien päätös vaikutti kansanjoukkoihin. Ja kun totuus näyttäytyi niin vahvaksi, että halpa munkki pelkäämättä ja rankaisematta saattoi vastustaa kristikunnan korkeinta päämiestä, silloin ei todellakaan kenenkään, joka soti hyvän asian puolesta, tarvinnut kauemmin pelätä astumasta julkisuuteen.