Tämä voitto teki kankurisällit rohkeammiksi, mutta se pelotti myöskin neuvoskuntaa ja hyvinvoipaa porvaristoa ja teki ne taipuisiksi pakkokeinoja käyttämään. Tekosyy saatiin pian kankurien toimeenpanemasta katumetelistä, johon Münzer kuitenkin oli kokonaan osaton, kuten hän itse vielä v. 1523 kirjotti Lutherille. 55 kankurisälliä "pantiin torniin" ja Münzer karkotettiin. Myös Nikolaus Storch ja monet muut jättivät silloin tai pian senjälkeen Zwickaun, jonka maaperä oli käynyt heille liian polttavaksi. He lähtivät joulukuussa 1521 Wittenbergiin, missä joutuivat Melanchtonin ja Karlstadtin pariin, kuten olemme nähneet. Münzer sitä vastoin meni Pragiin. Taborilaisten maassa toivoi hän tapaavansa tovereja ja hedelmällisen maaperän toiminnalleen.
Mutta nyt oli toiset ajat. Böhmissä oli nyt taborilaisille opeille huonompi maaperä kuin Saksissa. Sotaisa kansanvalta oli kauan sitten sortunut ratkaisevassa taistelussa aatelisvaltaa vastaan, ja jäljelle jäänyt kansanvaltainen kommunismi, johon tutustuimme Böhmin veljistä puhuttaessa, oli saanut vallan entisestä eroavan muodon, senjälkeen kun porvarillinen suunta siinä oli tunkenut syrjään köyhälistöläisen.
Kaikkein vähimmän saattoi Prag olla oikea paikka sellaiselle miehelle kuin Münzer. Yksinpä silloinkin kun Tabor oli kunniansa kukkuloilla, oli Prag korkeintaan penseänä ystävättärenä sille, ja enimmäkseen sen jyrkkä vihollinen. Nyt kaupunki oli "suuren Hansan" luja tuki.
Münzer alkoi saarnata tshekkiläisille tulkin avulla, mutta heti kun päästiin hänestä selville, oli myöskin hänen saarnavapautensa lopussa. Hänet asetettiin poliisin silmälläpidon alaiseksi — hän sai heti neljä miestä vartijoikseen — ja pian sen jälkeen hänet karkotettiin. Tammikuun 25 p:nä 1522 oli hän jo jättänyt Pragin.
Zwickau — Prag: Böhmin ja Saksin nykyisellä poliisihallituksella on perustanaan kunnianarvoisa perimätieto. Sen ikä antaa sille pyhyyden arvon.
VII. Münzer Allstättissä.
Böhmistä Münzer lähti taasen Saksiin, aluksi Nordhauseniin, jonne jäi joksikin aikaa, sitte Allstättin kaupunkiin, joka samoin kuin Zwickaukin oli suurien vuorikaivosten, Mansfeldin kupari-, hopea- ja kultakaivosten läheisyydessä. Saanemme kait otaksua, että asekelpoinen ja uhkamielinen vuoristoväestö kaupungissa oli taipuisata kannattamaan köyhälistön yleisiä pyrkimyksiä, ja että se oli suotuisa edellytys Münzerin agitatsionille. Varmaa on, että tämä paikasta toiseen vainottu agitatori sai täällä rauhaisamman toimintapaikan. Hän tunsi pian itsensä saarnamiehenä niin kotiutuneeksi ja tulevaisuutensa niin varmaksi, että meni naimisiin erään nunnan, Ottilia von Gersenin kanssa, joka oli lähtenyt luostarista. Väärinkäsityksestä riippuu se tieto, että hän olisi nainut rovastin kyökkipiian, mikä muuten ei sekään olisi ollut mikään onnettomuus.
Mutta näistä omista asioistaan huolimatta ei Münzer kuitenkaan unohtanut sitä asiaa, jolle hän oli pyhittänyt elämänsä. Hän oli ensimäinen, joka jumalanpalveluksessa käytti kokonaan saksankieltä latinan sijasta, ja hän saarnasi ja luki seurakunnalle ei ainoastaan uutta testamenttia vaan kaikkia raamatun kirjoja. Tämä on kuvaavaa, sillä taborilaisten ajoista aina Englannin puritaneihin asti saattaa sanoa, että kansanvaltaiset lahkot olivat enempi mieltyneet tuohon usein paikoin tasavaltaiseen vanhaan testamenttiin kuin uuteen, joka onkin yksinvaltaisen yhteiskunnan tuote.
Tuo "ulkokullattu paavillinen rippi" poistettiin, ja ehtoollisessa jaettiin molempia aineksia. Koko seurakunta otti osaa jumalanpalvelukseen, papiston etuoikeutettu asema hävisi. Sen vuoksi myöskin, kuten Münzer itse kertoo, "meidän vastustajamme sanovat, että me opetamme tallirenkejä pitämään messuja ulkona pellolla".
Münzer julkaisi Allstättissä useita kirjotuksia sekä messujen ja psalmien käännöksiä. Paitsi näitä ansaitsee pari hänen tämänaikuista kirjettään erityisempää huomiota. Toisessa, joka on päivätty 18 p:nä heinäk. 1523, hän kehottaa Stolbergissä olevia veljiä kärsivällisyyteen. Vielä kansan on liian hyvä olla. Tilan täytyy huonontua, ennenkuin se paranee. "Jumala sallii senvuoksi yhä enempi tyrannien raivota, jotta valittuihin tulisi harras pyrkimys etsiä jumalaa. Ne ihmiset, jotka eivät ole uskoneet vastoin kaikkea uskoa, toivoneet vastoin kaikkea toivoa, vihanneet vastoin Jumalan rakkautta, he eivät tiedä, että Jumala itse sanoo ihmisille, mitä heille on välttämätöntä." Lopuksi moittii hän veljien sisällyksettömyyttä ja ylellistä elämää: "Niin kuulen minä, että te olette kerskailevaisia ettekä lue mitään. Kun juotte, olette te suurpuheisia, kun olette selviä, pelkäätte te kuin jänikset. Senvuoksi parantakaa, hyvät veljet, elämäänne; varokaa mässäystä, paetkaa himojanne, ruvetkaa reippaammiksi kuin olette olleet ja kirjottakaa minulle, mitenkä olette leiviskäänne kartuttaneet."