Ja nyt, näiden Wittenbergin tapauksien jälkeisenä vuonna, näki Luther, joka jo piti itseään johtajana taistelussa "evankelisen totuuden" puolesta, Münzerin käyvän ohitsensa, tämä kun otti käytäntöön puhtaan saksalaisen jumalanpalveluksen! Sillä tällä Münzerin toimeenpanemalla yrityksellä Allstättissä oli sellainen menestys, että Lutherilla ei ollut muuta keinoa kuin seurata. Mutta maailman silmissä ei hän tahtonut näyttää matkijalta. Tämä kävikin yksinkertaisesti päinsä siten, että kansan ei sallittu saada tietoa Münzerin uutuuksista, ennenkuin ne olivat täydessä käytännössä sielläkin, missä Luther esiintyi alkajana. Münzer syyttikin Lutheria siitä, että tämä olisi "vihapäissä hankkinut ruhtinaalta luvan siihen, ettei minun 'Saksalaista Jumalanpalvelussääntöäni' saanut painattaa". Ja tähän syytökseen on Luther jättänyt vastaamatta.
Molempien uskonpuhdistajien välinen kilpaileminen suurensi epäilemättä juopaa heidän välillään. Mutta pääsyy heidän väliseensä eripuraisuuteen oli joka tapauksessa syvemmällä.
Luther ei kyllä vielä tähän aikaan ollut asettunut millekään varmalle kannalle kansanvaltaisuuteen nähden. Hän ei vielä tiennyt, mille puolelle vallan vaaka painuisi. Mutta yksi seikka oli hänelle aivan selvänä: Hänen porvarillinen aistinsa oli liian kehittynyt hänen ollakseen huomaamatta, että missään tapauksessa ei saisi päästää kommunistisia lahkoja edistymään.
Tämä oli hänelle selvinnyt jo vuonna 1522, kun Zwickaun hurmahenget olivat alkaneet voittaa alaa myöskin Wittenbergissä. Kun ei Melanchton eikä vaaliruhtinas tahtoneet päättävästi heitä vastustaa, ei Luther viipynyt kauemmin Wartburgissa, vaan riensi keväällä v. 1522 Wittenbergiin ja hajotti tuon vaarallisen seuran. Storch lähti Etelä-Saksaan, missä hän hävisi. Luther koki tukkia Karlstadtin suun samaista menettelytapaa seuraamalla, jota hän käytti Münzeriä vastaan — hän näet antoi esivallan ottaa hänen kirjotuksensa takavarikkoon. Karlstadt meni nyt maalle Wittenbergin läheisyyteen ja aikoi elää siellä talonpoikana; talonpojat eivät saaneet kutsua häntä tohtoriksi, vaan "Antti-naapuriksi". Me tapaamme hänet kuitenkin taasen pian kiihottajana Orlamündassa, missä hän järjesti seurakuntalaitokset vallan kansanvaltaisiksi ja teki lopun kaikista vanhoista katolisista menoista.
Kun Münzer esiintyi Allstättissä, täytyi Lutherin, joka tunsi, missä yhteydessä hän oli zwickaulaisten kanssa, jo ennakolta katsella häntä epäluuloisin silmin. Tämä epäluuloisuus kasvoi samassa määrässä kuin Münzeriä ruvettiin pitämään arvossa. Kateuden okaan täytyi saattaa Luther vallan raivoihinsa. Mutta mieheen oli vaikea päästä käsiksi. Turhaan kutsui Luther häntä Wittenbergiin kuulustellakseen häntä. Münzer selitti, että hän saattoi tulla väin "vaarattoman seurakunnan" eteen.
Kun Münzer ei lähtenyt Wittenbergiin, tulivat Saksin ruhtinaat Fredrik ja hänen veljensä ja hallituskumppaninsa, herttua Johann, Allstättiin muutamien levottomuuksien johdosta, joita oli syntynyt tämän kaupungin läheisyydessä.
Joukko Allstättin asukkaita oli 24 p:nä maaliskuuta v. 1524 hävittänyt Melletbachin kappelin, jota käytettiin pyhiinvaelluspaikkana, tehdäkseen siten lopun "kuvain palveluksen epäjumalisuudesta",jota vastaan Münzer siihen aikaan saarnasi. Allstättin viranomaiset saivat nyt vaaliruhtinaalta käskyn rangaista niitä, jotka olivat harjottaneet tätä ilkityötä. Käskyn saaneet vitkastelivat kuitenkin pannessaan tätä määräystä toimeen, sillä he pelkäsivät kapinaa.
Kun he vihdoin, 13 p:nä kesäkuuta, aikoivat vangita epäluulonalaiset, tuli heidän aikeensa ilmi. "Ei vain miehet, vaan myöskin vaimot ja neitoset, joita Münzer oli kehottanut 'haarukoin ja tadikoin' varustautumaan vastarintaan, liittyivät yhteen. Hätäkellot soivat, Münzerin sanotaan itse alkaneen niitä soittaa." Ja seuraavana päivänä "saivat Allstättin asukkaat apua ulkoapäin Kaivosmiehet ja monet muut olivat, kuten sanoivat, tulleet katsomaan, oliko maisteri (Münzer) joutunut pulaan tai kärsikö kukaan vääryyttä evankeliumin tähden — paras todistus Münzerin vaikutuksesta ja hänen saavuttamastaan rakkaudesta." (Mert.)
Luonnollisesti eivät vaaliruhtinaan viranomaiset asioitten sillä kannalla ollessa voineet tehdä mitään. Pääsyyllisenä pidettiin Münzeriä.
Ja vielä vähemmän saattoivat nuo molemmat ruhtinaat, kun he itse tulivat Allstättiin saadakseen järjestystä aikaan, ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin Münzerin suhteen. Vieläpä he sallivat hänen pitää heille puheen niin rohkean, ettei ehkä milloinkaan ole voimakkaammin puhuttu hallitseville ruhtinaille. Tämän puheen yksinään pitäisi oleman kylliksi kumoomaan kaikellaiset jaaritukset Münzerin pelkurimaisuudesta, joita aina Melanchtonin kirjotuksista alkaen esiintyy kaikissa "hyväntahtoisissa" esityksissä, joissa kerrotaan Münzeriläisestä liikkeestä.