Münzer lähti puheessaan Danielin kirjan toisesta luvusta, Nebukadnezarin näystä ja Danielin siihen antamasta selityksestä. "Sellaisia ilmestyksiä tapahtuu vielä nykyäänkin", hän virkkoi. "Tosin kyllä kirjanoppineet väittävät, ettei Jumala tähän aikaan enää ilmesty rakkaille ystävilleen näkyväisesti ja suullisesti, täytyy pysyä kiinni kirjotuksissa. He pilkkailevat niiden varotuksia, jotka pitävät seuraa Jumalan kanssa, niinkuin juutalaisetkin nauroivat Jeremiakselle, kun hän ennusti Babylonian vankeutta." Luopumalla kaikista turhista ajanvietteistä ja kuolettamalla kaikellaiset lihalliset halut, voipi, jatkaa hän, vielä tänä päivänä saada sellaisia näkyjä. "Niin on, oikean apostolisen, patriarkallisen ja profetallisen hengen mukaista odottaa näitä näkyjä ja seurata niitä murretuin ja suruisin mielin, ja senvuoksi ei olekaan ihmeellistä, että veli Syöttösika ja veli Mukavaelämä (Luther) hylkääkin sellaisen… Mutta minä tiedän varmaan, että Jumalan henki on ilmestynyt monelle valitulle hurskaalle ihmiselle ja ennustanut, että oivallinen, voittamaton, tuleva uskonpuhdistus on tarpeen vaatima ja että se täytyy saada aikaan." Me elämme nyt, jatkaa hän edelleen, viidennen aikakauden valtakunnassa. "Huomaa kylläkin selvästi kuinka ankeriaat ja käärmeet harjottavat riettautta yhdessä kasassa. Papit ja kaikki väärät hengelliset ovat käärmeitä… ja maalliset herrat ja hallitsijat ovat ankeriaita. Oi, rakkaat herrat, ajatelkaapa miten Herra vielä takoo rautatangolla näitä vanhoja saviruukkuja." Evankelisten ruhtinasten on nyt karattava evankeliumin vihollisten kimppuun. "Jos te nyt tahdotte olla oikeita hallitsijoita, niin teidän täytyy kiskoa entinen järjestelmä juurineen pois. Epäjumalisuus täytyy hävittää. Miekka on jumalattomien hävittämisen välikappale. Jotta se nyt kävisi kunnollisella tavalla ja oikeudenmukaisesti, niin tulee kallisten isiemme tehdä se, ruhtinasten, jotka kanssamme tunnustavat Kristusta. Mutta jolleivät he sitä tee, niin miekka otetaan heiltä pois, sillä silloin he tunnustavat hänet sanoissaan, mutta kieltävät teoillaan." Senjälkeen kääntyi hän puhumaan teeskentelevää suvaitsevaisuutta vastaan ja lopettaa puheensa seuraavasti: "Olkaa nyt urheita? Se tahtoo itse hallita, jolle kaikki valta on annettu taivaassa ja maan päällä. Amen."
Münzer selitti siis tässä kumouksen tarpeelliseksi. Ruhtinasten pitää asettua liikettä johtamaan, muuten vihastunut kansa tulee itse toimimaan ruhtinaista välittämättä. Puhe ei todista mitään suurempaa luottamusta siihen, että hallitsijat seuraisivat kehotusta, mutta se todistaa kuitenkin, ettei hän pitänyt aivan mahdottomana voittaa ainakin vaaliruhtinasta puolelleen.
Luokkavastakohtaisuudet uskonpuhdistusliikkeessä eivät olleet vielä esiintyneet niin ilmeisinä ja sovittamattomina kuin vuotta myöhemmin oli laita. Eikä saa unohtaa, että rajaton ruhtinasvalta silloin vielä oli vallankumouksellinen mahti, niin että sen liittyminen toisiin vallankumouksellisiin ei suinkaan ollut itsestään mitään tavatonta. Ovatpa vielä viimeisen sadan vuoden kuluessa lailliset ruhtinaat liehakoinneet kapinoitsijoita, jos heidän omille eduilleen on ollut siitä hyötyä — muistakaamme vain Hohenzollereita ennen vuotta 1866. Mutta lisäksi tulee vielä se seikka, että vaaliruhtinas Fredrik oli vast'ikään suotta osottanut myötätuntoisuutta kansanliikkeelle, kuten olemme nähneet puhuttaessa Zwickaun hurmahengistä ja tulemme taas näkemään puhuessamme talonpoikaissodan alkamisesta.
Tämän seikan, ehkäpä myöskin sen ansioksi, että Münzeriä pidettiin Allstättissä suuressa arvossa, on mahdollisesti luettava se, että ruhtinas jätti Münzerin ahdistamatta.
Fredrikin veli, herttua Johann, oli paljon luokkatietoisempi. Hän karkotti Saksista sen kirjanpainajan, joka oli kyllin rohkea painamaan tämän Münzerin puheen. Turhia olivat Münzerin vastaväitteet. Vastaukseksi tuli vain kielto, ettei saanut painaa mitään ilman Saksin hallituksen lupaa.
Taipumaton Münzer vastasi puolestaan tähän uudella agitatsionikirjotuksella, joka julaistiin Mülhausenissa, missä juuri silloin kansassa oli liikettä. Sen otsikkona oli "Uskottoman maailman väärän uskon paljastaminen". Tekijä kutsuu itseään nimellä "Vasara-Münzer", viitaten sillä erääseen Jeremiaksen kirjan kohtaan, jossa puhutaan jumalan sanasta, joka on kuin kallioita musertava vasara. Mottona hänellä on kaksi tilaisuuteen sovitettua saman profetan lausetta: "Herra sanoi minulle: Katso, minä panen sanani sinun suuhusi. Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntien yli, repimään, särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan". Toinen kuului: "Katso, minä teen sinut vahvaksi vaskiseksi muuriksi koko maata vastaan, kuninkaita, ruhtinaita ja pappeja vastaan. He sotivat, ja voitto kääntyy ihmeellisellä tavalla voimakkaiden, jumalattomien tyrannien perikadoksi." Tämä johdanto osottaa jo koko kirjotuksen luonteen.
Se alkaa väittelemällä kirjanoppineita vastaan, jotka pettävät köyhää kansaa. Tämän täytyy erkaantua heistä. Joka rikkauteen ja kunniaan pyrkii, se ei voi palvella jumalaa. "No, miksikä veli Mukavaelämä ja veli Liehakoitsija (Luther) niin kiivastuu ja vieläpä haukkuukin? Niin, hän luultavasti tarkottaa, että hän voipi pitää loistonsa ja rikkautensa ja kuitenkin pysyä totisessa uskossa, jommoisesta menettelystä Jumalan Poika juuri selvin sanoin kirjanoppineita moittii… Te ette voi samalla kertaa palvella Jumalaa ja rikkauksia. Sen, joka hankkii kunnia ja tavaraa, täytyy lopuksi ikuisesti erkaantua Jumalasta. Senvuoksi täytyy nämä itsepäiset, väkivaltaiset ihmiset kukistaa."
Münzer selittää edelleen, kuinka Jumala panee omilleen suuremman kuorman kuin he voivat kantaa. "Jumalattomien ja mielettömien ihmisten hallitus ja esivalta riehuu nyt kaikkein kovimmin Jumalaa ja hänen voideltujaan kohtaan, he rääkkäävät, kynivät, nylkevät ja kiusaavat kansaansa ja vieraita ja häpäisevät siten koko kristikunnan, niin ettei Jumala saata kauemmin nähdä valittujensa surkeutta".
Ruhtinaat ovat se ruoska, jolla Jumala vihassaan rankaisee maailmaa. "Sen vuoksi he eivät olekaan mitään muuta kuin pyöveleitä ja pyövelin apureita, siinä on heidän koko toimensa."
Heitä ei saa peljätä, vaan jumalaa. Mutta jumalan suhteen ei saa joutua epätoivoon. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, eipä edes kommunistisen vallankumouksen voittokaan. "Niin, tämä näyttää lukemattomista ihmisistä tavattoman suurelta haaveilemiselta. He eivät voi ajatella muuta kuin että on mahdotonta toimittaa ja aikaansaada sellaista sekä työntää jumalattomia tuomarinpaikaltaan ja korottaa alhaiset ja yksinkertaiset." Mutta mahdoton on tuleva mahdolliseksi. "Niin, se onkin usko, joka vielä saa aikaan paljon hyvää. Se muodostaa ylevän kansan, sellaisen kuin Platon, filosofi, oli miettinyt."