Silloin tuli uskonpuhdistusliike, järkytteli koko kansaa pohjia myöten ja yhdisti, ainakin hetkeksi, kaikki paikalliset luokkavastakohdat kansallisiksi, koko valtakuntaa tai ainakin sen suurinta osaa koskeviksi luokkavastakohdiksi. Nyt paikalliset talonpoikaisliikkeetkin yhdistyivät yhdeksi ainoaksi suureksi liikkeeksi, joka oli vuosisatojen ajaksi Europan mannermaan talonpoikien viimeinen suuri, valtavin voimanponnistus heitä painostavan ikeen poistamiseksi. Jollemme ota Englantia lukuun, tapaamme taasen vasta v. 1789 Ranskassa yhtä suuremmoisen talonpoikaisliikkeen. Mutta asema olikin silloin aivan toinen ja samalla myötäinen. Yhtä vastustamaton kuin v. 1789:n liike oli, yhtä hyvin kantoi v. 1525 talonpoikaiskapina jo alusta alkaen kuolemansiementä povessaan.
Mutta talonpoikien rinnalla kohoo toisiakin luokkia kapinaan. Yleensä porvarillinen yhteiskunta on kokoonpanoltaan liian monimutkainen, jotta tähän asti suuri vallankumouksellinen liike olisi voinut olla jonkun yksityisen luokan työ. Ja tulevaa vallankumousta ei myöskään suorittane loppuun mikään erityinen luokka, teollisuusköyhälistö, yksinään, vaan myöskin pikkuporvarit ja pikkutalonpojat. Mutta aina on sentään yksi luokka, jonka on ensimäisenä mentävä tuleen. Meidän päivinämme on tänä luokkana köyhälistö, v. 1789 olivat sinä pikkuporvarit, v. 1525 talonpojat.
Näiden viimeksimainittujen liittolaiset olemme jo oppineet tuntemaan 1525; taistelivat suureksi osaksi samat luokat yhdessä, jotka olivat kokoontuneet taborilaisten lipun ympärille. Osa häviöön joutunutta alempaa aatelistoa liittyy nytkin kapinoitsijoihin, ollen sitten sotilaallisina johtajina. Tässä asemassa heistä tuli joko uskollisia sankareita niinkuin Florian Geyeristä tai pettureita kuten Götz von Berlichingenistä. Myöskin suuri joukko kaupunkien, ja varsinkin pikkukaupunkien väestöä liittyy talonpoikiin, ensi sijassa köyhälistö. Mutta Saksan kaupungeilla oli 16:nnen vuosisadan alussa toinen luonne kuin Böhmin kaupungeilla sata vuotta ennen. Tiedollisessa suhteessa kaupungit ovat paljon edistyneempiä, mutta valtiollisesti ne ovat kadottaneet itsenäisyyttänsä. Ja ainoastaan kaupunkien köyhälistö on enään talonpoikien luotettava liittolainen, kun taas käsityöläismestarit, vieläpä sällitkin ovat heistä vieraantuneet. Taistelun taakka onkin sen vuoksi nyt paljon enempi talonpoikien hartioilla kuin oli laita hussilaissotien aikana. Vain sangen laimeasti ryhtyivät kaupungit asiaan eikä liike saa mitään sellaista tukikohtaa, jommoinen Tabor oli Böhmissä. Kaupunkien vaikutus näyttäytyykin enempi talonpoikien ohjelmassa kuin sotaisessa suhteessa.
Sitävastoin saivat vuoden 1525 kapinoitsijat liittolaisen, jollaista taborilaisilta puuttui: vuorikaivosten työmiehet. Nämä olivat, kuten jo olemme nähneet, asekuntoisia ja asuivat suurin joukoin yhdessä. He olivat tottuneet sotaisiin kehittelyihin ja kuriin. Sotilaallisesti olivat he paljon korkeammalla asteella kuin sen ajan työläisluokkien kaikki muut kerrokset. Missä he voimakkaasti ryhtyivät asiaan, onnistui heidän myöskin kallistaa voitto kapinallisten puolelle.
Se seikka, että täytyi syntyä väkivaltainen kapina, kävi vuoden 1524 kuluessa selväksi jokaiselle, joka lähemmin tunsi talonpoikia. Varsinkin miehen sellaisen kuin Münzer täytyi nähdä tämä. He olivat kaikki tehneet saman kokemuksen kuin hän itsekin. He olivat iloiten suostuneet Lutheriin, joka lisäsi kansanomaisuuttaan herättämällä toiveita kaikissa luokissa. Mutta kun yleinen vihollinen näytti voitetulta, kun paavi ja hänen suojelusherransa keisari olivat näyttäneet Wormsissa voimattomuutensa, kun vanhat auktoritetit olivat kukistuneet ja uusi asiaintila oli järjestettävä, ja luokkien väli kävi yhä kireämmäksi, kun oli ratkaistava kuka korjaisi kirkonpuhdistuksen hedelmät, yli- vaiko aliluokat, vaikeni Luther niin kauan kuin hän voi — vain kommunistisia hurmahenkiä vastaan hän esiintyi päättävästi — mutta hän alkoi vastustaa jokaista alaluokkien puolelta tehtyä yritystä, jonka tarkotuksena oli saada jotain käytännöllisiä etuja uskonpuhdistuksesta, samalla kun hän suosi kaikkea, johon ruhtinaat siinä suhteessa ryhtyivät. Heidän, eikä talonpoikien, piti saada kirkkotilat. "Meidän on vain temmattava kaikki sydämet luostareista", kirjotti hän heinäkuussa 1524, "mutta ei suinkaan hyökättävä luostarien kimppuun. Jos meidän sydämemme ovat poissa, niin että kirkot ja luostarit ovat autioina, niin annettakoon ruhtinaiden tehdä niille, mitä tahtovat."
Lutherilaiselta uskonpuhdistukselta ei siis alemmilla luokilla ollut mitään odotettavana, se kävi v. 1524 yhä selvemmäksi. Ainoastaan omalla voimallaan, aseellisessa kapinassa, saattoivat he vapautua ikeestä, joka heitä painoi.
IX. Münzerin kapinalliset valmistukset.
Niin pian kuin oli käynyt selväksi, ettei alaluokilla ollut mitään muuta keinoa kuin tarttua miekkaan noustakseen kaikkia sortajia, sekä vallankumouksellisia että taantumuksellisia, vastaan, ei kukaan ollut innokkaampi kuin Münzer valmistamaan kapinaa. Hänen toimekkuutensa, toimintakykynsä ja rohkeutensa tekivät hänestä Thüringenin sorrettujen luokkien vallankumouksellisen liikkeen keskuksen ja antoivat hänelle vaikutusvallan kauas tämän ulkopuolellekin.
Voi mitata hänen toimintaansa niiden valituksien perusteella, joita hänestä jätettiin Saksin ruhtinaille. Niinpä eräs valittaa, että hänen alustalaisensa Wendelsteinissä, Wollmerstadtissa ja Roslebenissä olivat lähettäneet lähettiläitä Münzerin luo kysymään, saisivatko he liittyä yhteen herraansa vastaan, joka esti heitä käymästä münzeriläisissä jumalanpalveluksissa. Münzer oli vastannut myöntävästi ja myöskin näyttänyt, miten heidän tuli järjestäytyä. Samoin hän järjesti vuorityömiehet Mansfeldin alueella ja kirjotti Sangershauseniin Saksin herttuan Yrjön, alammaisille kirjeen, jossa kehotti heitä seisomaan evankeliumin, se on kansanvallan asian puolella ja asettumaan evankeliumin vihollisia vastaan.
Myöskin kääntyi hän orlamündalaisten puoleen ja pyysi Karlstadtia, joka Orlamündassa oli samallaisessa asemassa kuin Münzer Allstättissä, ja hänen ystäviään liittoon. Mutta nämä vastasivat, etteivät he "tahdo varustautua veitsillä eikä keihäillä, vaan ainoastaan uskon haarniskalla. Jos liittyisimme teihin, emme enään olisi vapaita kristittyjä, vaan ihmisiin sidotuita. Tyrannit riemuitsisivat ja sanoisivat: Katso, nämä kerskaavat Jumalastaan eikä kuitenkaan heidän Jumalansa ole kyllin vahva taistelemaan heidän puolestaan". Tämä kirje ei kumminkaan hyödyttänyt Karlstadtia, Luther piti häntä Münzerin kaltaisena. Mutta Münzeriin nähden oli tämä kirje ilmiantoa.