Latinaksi kirjotetun "Utopian" ensimäinen painos ilmestyi 1516 Löwenissä, Moren ystävän Erasmuksen huolehtimana, Erasmus kun tuona vuonna oli Löwenissä. V. 1518 kävi toinen painos tarpeelliseksi; se ilmestyi Baselissa mainion painajan Frobenin painosta. Eräästä Beatus Rhenanuksen Pirkheimerille kirjottamasta kirjeestä näemme, miten innokkaasti Baselissa tuohon aikaan keskusteltiin "Utopiasta".
Mutta v. 1525 ilmestyi ensimäinen saksalainen käännös, ja yleensä ensimäinen "Utopian" käännös, samoin Baselissa, Klaudius Kantiunkulan huolehtimana.
Sangen tärkeätä olisi, jos Kellerin otaksuma, jonka hän tekee usein mainitussa kirjassaan, osottautuisi oikeaksi, se otaksuma nimittäin, että Baselissa kirjanpainajat olivat valdolaisten ja beghardilaisten perimätietojen pääkannattajia ja välittivät niitä oppineille.
Juuri 16:nnen vuosisadan alussa oli Basel tullut saksalaisen kielialueen kirjanpainamiseen nähden tärkeimmäksi paikaksi. Paitsi maailmankuulua Frobenin kirjapainoa, jonka jo olemme maininneet, oli siellä useita muitakin. Kirjanpainajat näyttelivät Baselissa huomattavaa osaa. Ja he olivat mitä likeisimmässä yhteydessä tuon kaupungin taiteilijoiden ja oppineiden kanssa. Keller viittaa Lorckin lausuntoon (tämän "Kirjapainotaidon historian käsikirjassa"): "Harvoin ovat tiede, taide ja teknika toimineet veljellisemmin yhdessä kuin siellä". Mutta Keller on myöskin saanut selville joukon kirjanpainajien, vallankin baselilaisten, suhteita valdolaisiin ja beghardeihin. Vallankin on se tosiasia mainittava, että kaikki saksalaiset raamatunkäännökset, jotka ilmestyivät painosta ennen lutherilaista, ovat yhtäpitäviä. Ne ovat kaikki samallaisia kuin eräs 14:nnellä vuosisadalla toimitettu saksalainen käännös, joka on, kuten Keller vakuuttavasti on todistanut, valdolaista alkuperää. Samaa käännöstä käyttivät uudestikastajat ja heidän seuraajansa, mennonitit, aina 17:nnelle vuosisadalle saakka.
Mutta se seikka, että kirjanpainajat monistivat yksinomaan valdolaista käännöstä, johtaa siihen päätelmään, että valdolaiset perimätiedot olivat heidän keskuudessaan sangen levinneitä ja sangen eläviä.
Se onkin todennäköistä. Mutta tuon ajan kirjanpainajien erikoisesta luokka-asemasta emme voi saada selitystä tuolle heidän kommunistiselle myötätuntoisuudelleen, johon heidän valdolaiset taipumuksensa viittaavat. Vielä suuremmassa määrin kuin tavalliset käsityöläiset, muodostivat he, jotka olivat niin lähellä taiteilijoita ja oppineita, osaksi heidän riveistään tulleita, etuoikeutetun luokan, jolla ei ollut mitään yleisen kommunismin harrastusta. Korkeintaan voisi sanoa, että kirjanpainajat, ollen sivistyneitä palkkatyöläisiä, siis riistettyjä, voivat kehittää kommunistisia aatteenharrastajia pikemmin, kuin puheenaolevan ajan muut sivistyneet luokat, hengelliset, professorit, lainoppineet, joiden ammattitoiminta ja edut vaativat paljon kiinteämmin olevien luokkaerojen säilymistä. Mutta kirjanpainajien kommunistisen myötätuntoisuuden voi paljon helpommin selittää, jos seuraa päinvastaista tietä: paremmin kuin sillan kirjainpainamisesta kommunismiin löytää sillan kommunismista kirjanpainamiseen.
Olemme jo usein olleet tilaisuudessa viittaamaan siihen, mikä harrastus kommunisteilla oli hyvän kansansivistyksen edistämiseen. Valdolaisista alkaen voi tätä harrastusta seurata. Se johti siihen, että kommunistit innokkaasti ottivat käytäntöön uuden keinon kirjojen monistamiseksi ja joukottain levittämiseksi.
Tiedämme, kuinka yhteisen elämän veljet pääasiallisesti työskentelivät kirjojen kopioimiseksi ja levittämiseksi. Kirjapainotaidon keksittyä kuuluivat he ensimäisiin, jotka sen omaksuivat ja kirjapainoja perustivat; ensimäisen Rheingaussa olevan Geisenheimin läheiseen Marienthaliin (ehkä jo v. 1463, joka tapauksessa ennen vuotta 1474), jota seurasi useita muita. Muuan Parisin ensimäisistä mainioista kirjanpainajista, Jodocus Badius Ascensius, oli erään veljeskoulun oppilas.
Jo ennen olemme nähneet, miten innokkaasti Böhmin veljet harjottivat kirjanpainamista.
Münzer näyttää matkavuosinaan liittyneen "oppineena apulaisena kirjanpainajiinkin", kertoo Seidemann. Allstättissä oli hänellä oma kirjanpainaja ja Nürnbergin kirjanpainajasällien joukossa oli hänellä kannattajia.