Jo ennen mainittu oppinut uudestikastaja Hans Denck toimi innolla kirjapainoissa, ensin Baselissa Kratanderin liikkeessä ja sitte Kurion liikkeessä; 1525, tultuaan karkotetuksi Nürnbergistä, St. Gallenissa.
Ensinkään ei ole epäilystä siitä, että kommunistit mitä suurimmassa määrin harrastivat kirjanpainamista ja että heitä lukuisasti oli työssä kirjapainoissa. Me emme uskalla sanoa varmana asiasta enempää.
Lähemmät erikoisseikat, jotka koskevat uudestikastajien ja aikaisempien kommunistisien lahkojen välistä yhteyttä, ovat vielä hämärän peitossa. Ensi kerran ilmestyi uusi lahko Zürichissä Zwinglin uskonpuhdistuksen aikana.
Lutherilainen uskonpuhdistus alkoi siten, että ruvettiin vastustamaan anetta, joka oli tehokkain keino saada Saksan kulta Italiaan. Zwingli, joka vuosina 1506-19 oli maalaispappina Glaruksessa ja Einsiedelnissä ja vuodesta 1519 pastorina Zürichissä, ryhtyi taistelemaan sitä keinoa, palkkasoturiksi rupeamista, vastaan, joka toi paavin kullan Sveitsiin. Luther alkoi jumaluusoppineena, Zwingli taasen valtiomiehenä. Zwinglin ensimäiset hyökkäykset eivät koskeneet katolisia uskonlauseita, vaan naapurivaltioitten suuria katolisia hallitsijasukuja, Valois- ja Habsburg-sukuja. Zwingli oli vielä v. 1519 niin hyvässä paavinvallan suosiossa, että paavin lähettiläs lähetti hänen luokseen oman henkilääkärinsä, kun hän silloin sairastui ruttoon. Vasta sitten kun Saksan uskonpuhdistuksen aallot ehtivät Sveitsiin, muuttui katolisten suurvaltojen vastustaminen taisteluksi katolilaisuutta vastaan (1522). Mutta kun sveitsiläiset kerran olivat tälle tielle astuneet, kulkivat he nopeasti eteenpäin.
"Ilman suuria valmistuksia", lausuu Vögelin Zwinglijuhlassa v. 1884, "esittää Zwingli jo ensimäisen väittelytilaisuuden 'loppupuheessa', tammikuussa v. 1523, koko uskonpuhdistuksensa täydellisen ohjelman. Tässä hän onkin kokonaan erilainen kuin Luther, joka kuuluisissa 95 teesissään varsinaisesti vain 95 kertaa toistaa saman asian, että vanhurskaaksi tulee yksistään uskon kautta, joka hänellä siiloin oli ainoana sydämen asiana. Lutherin vei uskonpuhdistukseen askel askeleelta katolisen hierarkien vastarinta. Zwinglin selvälle hengelle oli uskonpuhdistuksen koko rakenne selvänä jo 1523 ja on esitetty tuossa hänen 'loppupuheessaan', joka ei ulkonaiseen vaikutukseen mutta kyllä tieteelliseen merkitykseen nähden on paljon Lutherin teesejä ansiokkaampi.
"Kolme seuraavaa vuotta osottaa myöskin joukon voittoja. Isku seurasi iskua: vanhoista kirkollisista siteistä irrottuminen, ensin Konstanzin ja sitten Rooman määräämistä, luostarien lakkauttaminen, hengellisen vallan alistaminen maallisen alle, messun poistaminen, kuvien hävittäminen[32] kirkoista. Kaikki tämä muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, ja voipi sanoa, että v. 1525 uskonpuhdistus oli voitokkaasti saatu aikaan Zürichissä." (Vögelin).
Mutta joskin Zwingli selvyydessä ja johdonmukaisuudessa oli Lutheria etevämpi, on kuitenkin se uudistusliike, joka kantaa hänen nimeään, yhdessä tärkeässä kohdassa samallainen kuin lutherilainen. Kuten tämä, turvautui sekin alussa kaikkien luokkien yhteisvaikutukseen, jotka olivat tyytymättömiä oleviin kirkollisiin oloihin. Mutta kummassakin tapahtui yhteisen taistelun perästä hajaannus. Jokainen suunta ja luokka koettaa käyttää voittoa hyväkseen omaksi edukseen. Liikkeen johtajan, uskonpuhdistajan, jota tähän saakka kaikki puolueet ovat kannattaneet, täytyy ruveta jonkun puolueen puolelle toisia vastaan, s.o. hänen täytyy kääntyä vastustamaan osaa entisistä auttajistaan. Tämä ilmiö on ominainen kaikille vallankumouksellisille liikkeille, jotka saadaan aikaan sellaisten eri luokkien yhteisvaikutuksen avulla, joilla on vastakkaiset harrastukset. Wiclifillä oli tässä kohden sama kohtalo kuin Lutherilla, ja Hussin olisi käynyt samalla tavalla, jos hän olisi elänyt vielä taborilaisuuden kehityttyä. Lutherille on ominaista vain se ripeys, jolla hän teki pyörähdyksensä, kaiken asiallisen perustelun puute sekä myöskin se vimma, jolla hän hyökkäsi eilisien "rakkaitten veljiensä" kimppuun.
Kun Zürichissä riita hallitsevan kirkon kanssa alkoi, eivät sikäläiset kommunistiset lahkolaiset pitäneet tarpeellisena säilyttää järjestönsä salaista luonnetta. Jo v. 1522 keksivät viranomaiset, että Zürichissä oli olemassa "kerettiläiskoulu", järjestö, jossa muuan kirjakauppias, Andreas auf der Stülzen, toimi opettajana; tämä oli kuulunut Baselin seuraan. Jäsenien joukossa tapaamme Zürichin porvarin Klaus Hottingerin sekä muita käsityöläisiä, jotka sittemmin kaikki esiintyvät uudestikastajien historiassa. Yhdistystä ei vielä v. 1522 vainottu, vaan päinvastoin Hottinger ja hänen ystävänsä olivat parhaassa sovussa Zwinglin kanssa.
Myöhään syksyllä v. 1522 tuli Konrad Grebel Baselista Zürichiin ja liittyi heti "kerettiläiskouluun". Hän oli opiskellut Wienissä ja Parisissa, mutta joutunut riitaan varakkaiden vanhempiensa kanssa mentyään salaisesti naimisiin vastoin heidän tahtoaan. Hänen aineellinen asemansa kärsi kovin siitä.
Palattuaan Zürichiin yhtyi hän innokkaana kirkolliseen liikkeeseen ja tuli "veljeksi", mutta oli samalla Zwinglin kanssa hyvässä sovussa.