Vuoden 1525 paikkeilla eivät uudestikastajien teoretikot olleet vielä lopullisesti puhuneet. Heidän esityksensä koskivat etupäässä heidän oppiensa teologista perustelua ja kehittelyä. Mutta opit esiintyivät pääpiirteissään riittävän selvinä jo talonpoikaissodan alkaessa. Meistä näyttää tässä olevan sopivin hetki niiden selvittelemiseen, ennenkuin alamme kertoa lahkon ulkonaisista vaiheista.
Mikä ennenkaikkea on herättänyt uudestikastajien tarkastajien huomiota, on se suuri mielipiteiden eroavaisuus, mikä heidän keskuudessaan vallitsi. Sebastian Franck, joka tunsi heidät tarkasti ja ymmärsi heitä hyvin, kun hän useissa kohdin oli heihin myötätuntoisessa, joskin epäileväisessä ja arassa suhteessa, sanoo kronikassaan, joka ilmestyi v. 1531, heistä: "Vaikka kaikki lahkot ovat hajonneina, ovat kastajat kuitenkin keskenään niin eripuraisia ja hajanaisia, että en osaa heistä kirjottaa mitään varmaa ja äärellistä."
Samoin sanoo myöskin Bullinger uudestikastajia vastaan kirjottamassaan kirjasessa, että "muutamat arvelevat olevan mahdotonta, että voisi kunnolla luetella kaikki uudestikastajien eroavaisuudet, vastakkaiset mielipiteet ja vahingolliset hirveät lahkot tai ryhmät: niinkuin totta onkin, että heistä tapaa harvoja, jotka olisivat yksimielisiä keskenään, niin ettei jokaisella olisi erikoista salaisuuttaan, s.o. mielikuvitelmaa". Sentähden hän ei tahdokaan kuvata kaikkia heidän lahkojaan, vaan erottaa vain heidän tärkeimmät suuntansa.
Hajanaisuus ja moninaisuus eivät ole mitään uudestikastajien erikoisia omituisuuksia. Me olemme sellaista tavanneet jo valdolaisissa, beghardeissa ja taborilaisissa. Osittain oli se uskonasioissa vallitsevan suuren suvaitsevaisuuden seuraus, joka teki mahdolliseksi sen, että esim. Taborissa varsin erilaiset lahkot saattoivat asua rauhassa keskenään, mutta osittain johtui se siitä, että nämä lahkot ainoastaan harvoin kehittyivät lujiksi, julkisiksi järjestöiksi. Sana "uudestikastaja" jäi niin ollen yhtä epämääräiseksi käsitteeksi kuin esim. meidän päivinämme Venäjällä sana "nihilisti". Siihen luettiin mitä erilaisimmat suunnat. Toiselta puolen on myöskin luonnollista, että vallankumouksellinen, siis kriitillinen liike arvostelee ei ainoastaan ulkonaista vaan myöskin sisäistä. Tämä vaikuttaa taasen sen, että liike, niin kauan kuin se vielä hapuilee ilman varmaa pohjaa, on taipuvainen hajaantumaan eri suuntiin. Mutta uudestikastajat eivät ainakaan Saksassa — päässeet milloinkaan tälle kehitysasteelle.
Bullinger kuvaa uudestikastajien eri suuntia laveammin, mutta myöskin vihamielisemmin kuin Franck. Seuraammekin tätä viimeksi mainittua ja otamme tähän kappaleita hänen selvittelyistään.
"Jotkut, sanoo hän, pitävät sunnuntaita, toiset eivät. Monilla on määrättyjä sääntöjä vaatetuksesta ja ruoasta, toiset elävät asianhaarain mukaan. Useat opettavat, etteivät he voi tehdä syntiä, mutta enemmistö saarnaa ristiä ja tekee 'kärsimisen epäjumalakseen'. Muutamat saarnaavat ja joutuvat senvuoksi rääkättäviksi, toiset arvelevat, että nyt on aika vaieta. Useat näkevät näkyjä ja unia, toiset eivät ensinkään. He vetoavat raamatun kirjaimeen. Muutamat eivät pane mitään arvoa saarnaamiseen yhtävähän kuin kirjoihinkaan.
"Muutamat säännöllisesti vaikenevat ja noudattavat paljoja säännöksiä ja ulkonaisia ohjeita… puvuissa, hiustenpalmikoimisessa, ruoassa, puheessa. Näitä kutsutaan 'vaikeneviksi veljiksi'. Toiset pitävät näitä kaikkia seikkoja vapaaehtoisina. Muutamat panevat paljon arvoa raamatulle, toiset vain jumalan välittömälle ilmotukselle. Viimeksimainitut otaksuvat, että voi ilman raamattuakin uskoa ja tulla autuaaksi. Melkein kaikki pitävät lapsia puhtaina ja viattomina eivätkä tunnusta perisyntiä miksikään tuomittavaksi synniksi, ei lapsissa eikä täysikasvuisissa.
"Muutamat eivät tee muuta kuin rukoilevat ja tahtovat torjua kaikellaiset onnettomuudet säännöllisellä rukoilemisella, ikäänkuin tekisivät sillä jonkin erikoisen palveluksen jumalalle, että yhä rukoilevat ja suutaan väsyttävät. He eivät myöskään tahdo vastustaa. pahaa muuten kuin rukouksella, eivätkä senvuoksi suvaitse kenenkään käyttävän minkäänlaisia aseita. Mutta melkein jokaisella on erityinen mielipiteensä, niin että tuskin koskaan kaksi täydellisesti on mielipiteiltään samallaista.
"Moni arvelee, että samallaisia ihmisiä pitäisi meidän pikemmin toivoman tai etsimän taivaasta kuin pitävän heitä täällä maan päällä, tai ehkä Platonin tasavallasta."
Useat heistä uskovat kiliastisiin kuvitelmiin. He otaksuvat, että "hurskaat, jotka ovat Kristuksessa nukkuneet, ylösnousevat rauhaisasti ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta täällä maan päällä, muutamien mielestä ijankaikkisesti, ja uskovat, että Kristuksen valtakunta tulisi olemaan täällä maanpäällä, kuten profeetat kirjaimenmukaisesti ovat sanoneet ja juutalaisetkin vielä tänään uskovat". Useat ovat luulleet viimeisen päivän jo tulevan, ja siihen luottaen tuhlanneet tavaransa ja omaisuutensa. Muutamilla on kuvia, toiset käyvät itse kirkossa ja messua kuulemassa j.n.e.