Kaikki nämä eroavaisuudet ovat toisarvoista laatua, koskevat ulkonaisia seikkoja tai johtuvat vain mielenlaadun ja taipumusten, joihin luemme erilaisen suhtautumisen ilmestyksiin ja uniin, erilaisuudesta. Sen ohella tulee lisäksi vielä tähän asti luetelluihin kohtiin muutamia vähemmänarvoisia taktillisia eroavaisuuksia kysymykseen.
Mutta tärkeissä, periaatteellisissakaan kysymyksissä ei vallinnut täydellistä yksimielisyyttä uudestikastajien keskuudessa.
Niin ennenkaikkea peruskysymykseen, omaisuuskysymykseen, nähden.
"Muutamat", sanoo Franck, "pitävät itseään pyhinä ja puhtaina, heillä on, muista erillään, kaikki yhteistä, ei kukaan sano, että jokin olisi hänen, vaan kaikkea omaisuutta he pitävät syntinä.
"Toisilla on kaikki siten yhteistä, etteivät he anna kenenkään keskuudessaan kärsiä puutetta. Ei siten että toinen saisi toisen omaisuuden haltuunsa, vaan siten että tarpeen sattuessa toisen oma kuuluu myöskin toiselle, niin ettei kukaan kätke toiselta mitään, vaan pitävät kaikki saatavissa. Ja tulee auttajan olla myöntyisä ja valmis, mutta ottajan vastahakoinen, niin ettei, mikäli vain mahdollista, joudu rasitukseksi veljelleen.
"Muutamissa seuduissa, kuten esim. Austerlizissa Mährissä, on heillä taloudenhoitaja eli hankkija ja yhteinen keittovarasto, josta jokaiselle annetaan, mitä hän tarvitsee.
"Toiset kastajat taasen katsovat tämän yhteyden tarpeettomaksi ja pitävät sitä liiallisena, että toiset kutsuvat itseään täydellisiksi kristityiksi ja halveksivat toisia. Nämä työskentelevät kukin itseänsä varten, auttavat, kysyvät ja tarjoovat toisilleen kättänsä (minun mielestäni) hyvin viekastelevalla tavalla, josta minä en kuitenkaan tahdo moittia niitä, jotka pitävät sitä oikeana".
Me tapaamme siis kaksi suuntaa uudestikastajien keskuudessa, kuten taborilaisien ja Böhmin veljien sekä kristinuskon alkuaikoinakin. Toinen on jyrkempi ja tahtoo todenteolla täydellistä kommunismia, tahtoo kaiken yksityisomaisuuden poistettavaksi ja ruokkia kaikki yhteisesti. Tämän rinnalla on toinen, lievempi, joka myöntää yksityisomaisuuden, mutta vaatii, että kunkin pitäisi omistaa omaisuutensa, "niinkuin ei sitä omistaisikaan". Näiden molempien suuntien esiintyminen rinnakkain ei ole mikään satunnainen, vaan aivan oleellinen ilmiö, joka luonnonlain välttämättömyydellä esiintyy kommunistisessa liikkeessä, niin kauan kuin se ei voi astua alkukristillisen perustan ulkopuolelle.
Omaisuuskysymyksestä on avioliittokysymys hyvin läheisesti riippuvainen. Siinäkään uudestikastajat eivät olleet yksimielisiä yhtä vähän kuin heidän äskenmainitut edeltäjänsäkään.
Muutamat opettavat, sanoo Franck, ettei saa elää samassa perheessä toisinuskovaisten kanssa. Tämä hävitti monta perhettä. Monet heistä opettavat aivan vastakkaista.