Toiset ovat katsoneet velvollisuudekseen jättää kotinsa ja perheensä apostolien esimerkkiä seuraten.[33] Mutta tätäkin vastaan saarnaavat muutamat heidän joukostaan.
"Niinpä on heidän keskuudessaan syntynyt sellainenkin lahko, joka tahtoo pitää naisia yhteisinä kuten kaiken muunkin. Mutta pian saivat toiset veljet heidät vaikenemaan ja poistumaan muiden yhteydestä. Osa syytti Hutia ja Hätzeriä siitä, että he olisivat suosineet tätä lahkoa. Siinä kohden he ovatkin saaneet tuomionsa."
Thurgausta kotoisin ollut Ludvig Hätzer ei kuulunut vain avioliittokysymyksessä puolueensa rohkeimpiin ajattelijoihin. Hän kielsi Kristuksen jumaluuden ja tunnusti hänet ainoastaan opettajaksi ja esikuvaksi, mutta ei "epäjumalaksi". Vuonna 1529 hänet mestattiin Konstanzissa "aviorikoksesta". Ei ole tunnettua, missä määrin hänen oppinsa oli tähän syynä. "Hänelle oli Jumalan Henki antanut suuret lahjat", sanoo hänestä muuan mähriläinen uudestikastajien historioitsija.
Frankenissa syntynyt kirjojen kaupustelija Hans Hut oli oli ollut Münzerin innokas kannattaja ja liittyi Thüringenin talonpoikaiskapinan kukistuttua Etelä-Saksan uudestikastajiin.
Ne pyrinnöt, joista häntä ja Hätzeriä syytetään, muistuttavat elävästi Böhmin aatamilaisia sekä "vapaan hengen veljiä ja sisaria". Väitetäänpä uudestikastajien joukossa olleen erityinen "vapaitten veljien" lahkokin, joka ei vain nimelleen, vaan myöskin aatteilleen osottaa suurta sukulaisuutta vapaan hengen veljiin. Riippuuko tämä yhdellaisuus perimätiedosta vai ovatko tässä taasen samallaiset olosuhteet aivan itsenäisesti, ilman mitään yhteyttä edeltäjiin, synnyttäneet samallaisia ilmiöitä, sitä emme voi ratkaista.
"Vapaat veljet", sanoo Bullinger, "joita melkein kaikki muut kastajat nimittävät karkeiksi kolkoiksi veljiksi ja kiroavat heidät ja hylkäävät heidän oppinsa, ovat kastajien kahdeksantena lahkona. Heitä oli uudestikastajien alkuajoilta asti melkoisesti siellä ja täällä, varsinkin Zürichin ylämaassa. Kastajat käsittivät kristillisen vapauden lihallisesti. Kun Kristus oli tehnyt heidät vapaiksi, tahtoivat he olla vapaita kaikista laeista ja siteistä eikä maksaa veroa eikä kymmenyksiä eikä myöskään palvella tai olla maaorjina. Muutamat selittivät Kristuksen sanoja siten, että koska hänen sanojensa mukaan publikaanit ja huorintekijät pääsevät helpommin taivaanvaltakuntaan kuin jotkut hurskaat, niin kaikkien naisten pitäisi olla huorintekijöitä, silloin tulisivat he taivaanvaltakunnassa hurskaiden naisten edelle. Toiset ottivat asiat hienommalta kannalta. Kun he nimittäin vaativat kaikkea yhteiseksi, pitäisi muka naistenkin olla yhteisiä. Sitte väittivät muutamat, että kun heidät oli uudestikastettu, he olisivat uudestisyntyneitä eivätkä voisi tehdä syntiä; liha yksin saattoi olla syntinen. Joka tapauksessa kävi kaikki siten kuin jumala tahtoi. Paikottain syntyi n.s. hengellisiä avioliittoja. Sillä naisille vakuutettiin, että he tekevät suuren synnin ollessaan sellaisten miesten kanssa naimisissa, jotka eivät olleet uudestikastetut; mutta heidän, kastajien, kanssa seurustellessaan eivät he tekisi syntiä, heidän välillään kun oli hengellinen avioliitto."
Meidän ei ole onnistunut löytää muita samanaikuisia todisteita vapaista veljistä. Bullingerin riitakirjoitus ei ole mikään varma lähde, mutta todennäköisesti on kuvaus pääasiallisesti oikea, varsinkin siinä, mikä koskee vapaan hengen veljiä ja sisaria, nimittäin "vapaata rakkautta", "kommunistista anarkismia" ja synnittömyyttä, kun kaikki mitä he tekisivät olisi jumalan tahto.
Suhteessaan valtioonkaan, julkiseen valtaan, eivät uudestikastajat olleet aivan yksimielisiä. He kaikki kyllä toivoivat, että heillä olisi valtion kanssa tekemistä niin vähän kuin suinkin. He eivät tahtoneet tietää siitä mitään, mutta eivät ajatelleet myöskään väkivaltaista kapinaa sitä vastaan, vaan käskivät saarnoissaan osottamaan sille kärsivän tottelevaisuuden velvollisuuksia.
He opettivat, kertoo Franck, että väkivaltaa pitäisi kärsiä eikä otettua vaatia takaisin. Kristitty ei saisi olla missään virassa, "hänellä ei saisi olla maaorjia eikä muita palvelijoita, hän ei myöskään saisi ottaa osaa sotaan eikä käyttää nyrkkiään toista vastaan". Jumalan olisi kosto.
Muutamat heistä vaativat, että ei saisi milloinkaan vannoa. "Myöskään ei kristitty saisi olla esivaltana, jolla on kuolemaantuomitsemisen oikeus ja joka käy sotaa". Muutamat hyväksyivät ainakin hätäpuolustuksen. "Kumminkin he kaikki yksimielisesti opettavat olemaan kuuliaisia esivallalle kaikissa sellaisissa asioissa, jotka eivät ole jumalan tahtoa vastaan, ja antamaan veroja ja korkoja. He sanovat olevansa valmiita kärsimään väkivaltaa ja tottelemaan tyranniakin… He ovat minulle vastanneet, niin usein kuin vaan olen ottanut asian puheeksi, että heidän asiansa on kärsiä kärsivällisesti Kristuksen tähden eikä taistella kärsimättömästi. Sillä evankeliumin mukaista ei ole puolustaa sitä nyrkeillä, kuten talonpojat mielivät, vaan kärsimällä ja kuolemalla… Senvuoksi ei minun mielestäni ole ensinkään niin suurta hätää siitä, että he nostaisivat kapinan. Perkele, joka mielellään näkee murhaa ja haluaa kylpeä veressä, tuottaa muutamiin hullun innon hirmuhallita tuollaisia ihmisraukkoja… Nyt, kun ei mitään kapinaa ole, ei pelkän epäluulon vuoksi pitäisi ketään heistä niin kiduttaa. En miltään kansalta pelkäisi vähemmän kapinaa, kuin tältä, jos olisin paavi, keisari tai itse turkkilainen."