Heidän kylvönsä orasti pian jo koko saksalaisessa Sveitsissä, Zürichin pakolaisten kaikkialle levittämänä. Parhaiten se menestyi Saksan rajalla, Waldshutissa, Schaffhausenissa, St. Gallenissa.
Kuten Böhmissä, niin Sveitsissäkin pikkukaupungit olivat kansanvaltaisempia ja radikalisempia kuin suuremmat. Zürichin uskonpuhdistusliike oli kaikkialla niissä herättänyt harrasta vastakaikua, ja niissä esiintyi myöskin uudestikastajien tapaisia perinpohjaisempia uudistuksia harrastavia aineksia, ja liike voitti suurta alaa.
Joukkokarkotukset Zürichistä vuoden 1525 alussa toivat suurempaa vauhtia liikkeeseen. Grebel kääntyi Schaffhauseniin, Brödli alkoi saarnata Schaffhausenin Hallaussa. Reublin vihdoin lähti Waldshutiin. Vain vähitellen edistyi uusi oppi Schaffhausenissa. Mutta Hallau sitävastoin vallotettiin pian ja samoin Waldshut. Liikkeen johtajana siellä oli toht. Balthasar Hubmeier, joka oli seurustellut baselilaisen piirin kanssa.
Tätä miestä täytyy meidän tarkastaa vähän lähemmin. Syntyneenä v. 1480 Friedbergissä Augsburgin lähellä, oli hän kääntynyt oppineelle uralle ja oli tullut Ingolstadtin yliopiston professoriksi, ja v. 1515 tämän yliopiston vararehtoriksi. Seuraavana vuonna noudatti hän kutsua Regensburgin tuomiorovastiksi. Mainittavimmaksi tuli siellä hänen agitatsioninsa juutalaisia vastaan, joihin nähden käsityöläiset väittivät, että he olisivat syynä kaupungin ja käsityön taantumiseen. 1519 juutalaiset karkotettiin. Pian sen jälkeen, 1521, jätti Hubmeier itsekin Regensburgin. Mikä hänet sieltä ajoi, emme tiedä. Ehkä hänen osanottonsa uskonpuhdistusliikkeeseen. Hän lähti Waldshutiin, joka kaupunki silloin oli Habsburgien hallussa. Hubmeier saavutti siellä saarnaajana melkoisen vaikutuksen, vallankin rahvaan keskuudessa. Vaikutus kasvoi, kun Zürichin uskonpuhdistusliikkeen vaikutuksesta Waldshutissa syntyi kansanvaltainen habsburgilaisvastainen liike; tätä liikettä, joka vihdoin talonpoikaissodan aattona johti kaupungin irtaantumiseen Habsburgien herruudesta, johti Hubmeier, joka siellä näytteli samaa osaa kuin Zürichissä Zwingli, jonka kanssa hän oli mitä vilkkaimmassa yhteydessä.
Mutta, kuten jo huomautettu, tämän liikkeen ohella menestyivät
Waldshutissakin "veljet".
Kun Zwingli ryhtyi taistelemaan näitä vastaan, täytyi Hubmeierinkin tehdä päätöksensä. Mutta Waldshutissa oli rahvas voimakkaampi kuin Zürichissä, ja Etelä-Saksan kapinalliset talonpojat olivat lähempänä. Hubmeier erosi Zürichistä ja liittyi seurakuntineen "kastajiin", joita kohtaan hän jo ennen oli tuntenut myötätuntoa ja joiden kanssa hän useissa kohdin oli ollut samaa mieltä.
Kun Reublin tuli Waldshutiin, antoi Hubmeier tämän kastaa itsensä, ja enemmän kuin 300 asukasta seurasi hänen esimerkkiään. Hubmeierin mukana oli koko kaupunki voitettu. Täten uudestikastajat olivat saaneet Waldshutista "lujan linnan, josta kiihotusta pantiin toimeen joka taholle."
Samaan aikaan St. Gallenin seurakunta kasvoi yli 800:ksi hengeksi, johon suuresti vaikutti myöskin se agitatsionimatka, jonka Grebel teki sinne Schaffhausenista.
Manz levitti kastajien oppia Graubündteniin, toiset taasen Baseliin ja Berniin, ja itse Zürichin kanttonissakaan eivät viranomaisten kiellot kyenneet estämään agitatsionityötä.
Huomaa selvästi, mitä karkotukset aina saavat aikaan, kun puolue, jota niiden pitäisi vahingoittaman, saa olevista olosuhteista elinvoimansa. Ja näinhän oli tässäkin laita. Karkotetut agitatorit eivät milloinkaan olisi saavuttaneet sellaisia tuloksia, jollei Saksan talonpoikaissota samaan aikaan olisi mitä suurimmassa määrin järkyttänyt Sveitsiäkin ja saanut sekä alemmat luokat että porvarilliset aatteenihailijat mitä suosiollisimmiksi uudestikastajien saarnoille. Mitä olikaan tuo verinen taistelu tasavallan rajoilla muuta kuin alku noihin peljättäviin tapauksiin, joista Apokalypsi puhuu, joiden kautta jumalattomat tuhottaisiin ja vain valitut jäisivät jälelle päästäkseen osallisiksi tuhatvuotisesta valtakunnasta?