Rikkaudet, joita vuorelaiset, vallankin kulta- ja hopeakaivoksissa työskentelevät, tuottivat, käytettiin vain osaksi tavaratuotannon edistämiseen omassa maassa. Tyrolin kaivoksien pääomistajat eivät olleet tyrolilaisia, tärkeimmät heistä olivat augsburgilaiset Figgerit ja höchstättiläiset. Mutta olipa isäntinä yksinpä espanjalaisiakin. Ja sekin, mikä tuli maan herrojen, Habsburgien, osaksi, ei jäänyt maahan, vaan hajotettiin maailmalle heidän maailmanpolitikansa edistämiseksi; se vaelsi Sveitsistä, Alankomaista, Espanjasta kotoisin olevien palkkasoturien taskuihin, eri hoveissa lahjottavien valtiomiesten taskuihin, ja Saksan vaaliruhtinaiden ja heidän virkamiestensä taskuihin.
Tapaamme senvuoksi Tyrolissa taloudellisesti korkealle kehittyneiden seutujen ohella myöskin sangen takapajulla olevia. Vanhalla, kyläkuntajärjestyksellä oli yleensä vielä suuri voima ja talonpoikien riistäminen oli, ainakin Brennersolan pohjoispuolisissa osissa, pieni. Luokkavastakkaisuuksien kärjistyminen, jonka runsaat vuoritulot toivat mukanaan, ulottui melkein vain kaupunkeihin ja vuoriteollisuuspaikkoihin ja niiden lähimpään ympäristöön.
Kun vuoden 1525:n talonpoikaissodan aallot löivät Tyrolin ja Salzburgin alppimaihinkin ja saivat niiden väestön liikkeelle, silloin eivät ne olleet talonpojat vaan vuorityöläiset, jotka olivat kapinayritysten etunenässä.
Silloin näkyi, mikä sotilaallinen voima vuorityöläisillä oli ja miten vaaralliseksi Thüringenin kapina olisi tullut, jos sikäläiset vuorityöläiset ponnella olisivat ryhtyneet sitä kannattamaan. Pohjois-Tyrolin ja Salzburgin kapinat olivat v. 1525 ainoat, joita ei kukistettu aseiden voimalla. Niiden herraksi päästiin "henkisin asein", se on valheellisilla lupauksilla ja käyttämällä hyväkseen tyhmiä nurkkaharrastuksia, joita Tyrolin ja Salzburgin vuorityöläisillä oli yhtähyvin kuin mansfeldilaisillakin. Muutamat vaarallisimmista kapinoista kukistettiin poistamalla joitakuita vallan liian huutavista epäkohdista, saatiin sen kautta vapaat kädet muihin kapinoitsijoihin nähden, ja nämä kukistettua ja ehdittyä koota joukkoja, voitiin päästä sotilaallisesti voittamattomiksi jääneidenkin alueiden herroiksi. Nämä eivät voittaneet mitään pettämällä yleisen asian, työläisluokan yleinen sorron alle painuminen vuoden 1525 jälkeen kohtasi lopulta heitäkin.
Voitettuina ja sorrettuina, olematta sotilaallisesti voitettuja, olivat Tyrolin alemmat luokat talonpoikaissodan jälkeen yhtä tyytymättömiä kuin Etelä-Saksankin alemmat kansankerrokset, mutta eivät kumminkaan niin rohkeutensa menettäneitä.
Tässä mielentilassa löysivät heidät uudestikastajien saarnaajat, jotka Sveitsistä ja Baierista tulivat Tyroliin. Pian näkyi, miten hedelmällisen maaperän tämä maa tarjosi uudelle opille.
Etupäässä vuorityöseutuihin levisi uudestikastajien oppi. Jo ennen talonpoikaissotaa olivat ne omaksuneet mielellään Lutherin opin, jolla katolisten Habsburgien maissa oli puhtaasti vastustuksellinen, ehdottomasti ruhtinasvihollinen luonne. "Paitsi hengenmiehiä rupesi myöskin maallikoita, niinpä vuorityöläisiä, käräjäkirjuria, ylioppilaita y.m. saarnaamaan uutta evankeliumia… Kaikilla tahoilla liekehti innostusta uuteen oppiin. Vanhan kirkollisuuden vastustajien pääpesänä oli Schwarzin veljeskunta lukuisine vuorityömiehineen." (Loserth).
Vuonna 1525 alkoi Tyrolin kansanvaltaisten ainesten kääntyminen
Lutherin opista, joka oli ilmaissut olevansa kansanvallan vihollinen.
Nopeasti kääntyivät he uudestikastajien puoleen, heti kun olivat
tulleet tuntemaan näiden oppeja.
Jo v. 1526 kerrotaan muutamista Innlaakson "veljistä", m.m. Rattenbergin vuorityöpaikasta kotoisin olevasta vuorituomarista Pilgram Marbeckista. 1527 mainitaan jo muitakin vuoriseutuja uudestikastajien tyyssijoiksi, niin Schwarz, Kitzbühel, Sterzing, Klausen y.m., ja mainitaan lahkon eninten juurtuneen "vuorityöläissukulaisiin". Sen ohella on meissä herättänyt huomiota kankurien lukumäärä Tyrolin uudestikastajien keskuudessa. Mutta puutetta ei ollut muidenkaan työläisluokkien kerrosten jäsenistä; liittyipä muutamia aatelisiakin lahkokuntaan.
Samoin kuin Etelä-Saksan kaupungeissa, lisääntyi Tyrolissakin ensimäisinä vuosina talonpoikaissodan jälkeen kastajien lukumäärä tavattoman nopeasti.