Speierin valtiopäiväpäätöksen 6:nnessa §:ssä sanotaan: "Sitten kun joku aika takaperin uusi uudestikastajien lahko on syntynyt, joka yleisesti on kielletty ja monta sataa vaotta sitten kirottu, lahko… joka voittaa yhä enemmän alaa, niin on hänen majesteettinsa, estääkseen sellaista pahuutta ja pysyttääkseen rauhan ja sovun pyhässä valtakunnassa, määrännyt ja kaikkialla antanut kuuluttaa käskyn ja määräyksen, että jokainen uudestikastaja ja uudestikastettu täysi-ikäinen mies tai nainen, tuomitaan ja surmataan tulella, miekalla tai muulla tavalla, aina henkilöstä riippuen, ilman edelläkäypää hengellisen tuomarin toimittamaa inkvisitsionia."

Kuten metsän petoja sai heitä siis tappaa, niin pian kuin he olivat joutuneet kiinni, tuomarin tuomitsematta, oikeuden tutkimatta.

Eikä tämä valtiopäiväpäätös jäänytkään paperille, niinkuin monet muut. Pikemmin monella taholla sitä käytäntöön pantaessa tehtiin enempikin kuin oli määrätty.

"Muutamia venytettiin ja revittiin kappaleiksi kiristyspenkeissä", kirjottaa muuan uudestikastajien kronikoitsija, "toisia poltettiin tomuksi ja tuhaksi, useita paistettiin paaluissa, toisia revittiin hehkuvilla pihdeillä, toisia teljettiin huoneisiin, jotka sitten poltettiin, useita hirtettiin puihin, muutamia mestattiin miekalla, toisia hukutettiin veteen. Monelle pantiin kapula suuhun estääkseen heitä puhumasta, ja sitten vietiin kuolemaan.

"Kuten lampaita ja karitsoja heitä kuljetettiin joukottain teurastettaviksi. Monin paikoin kiellettiin ankarasti kaikki raamatulliset kirjat, toisissa seuduissa ne poltettiin. Muutamat saivat nääntyä nälkään tai mädäntyä pimeissä vankiloissa; useita rääkättiin kaikellaisilla kidutuskoneilla, ennenkuin heidät surmattiin. Useita, joita pidettiin liian nuorina kuolemaan, ruoskittiin. Myöskin on monia pantu vuosiksi vankiloihin. Monelle poltettiin reiät poskien läpi ja päästettiin sitten vapaiksi. Jäljellejääneitä, jotka olivat kaikesta tästä päässeet, ajettiin maasta maahan, paikasta toiseen. Niinkuin metsänpetojen, jotka eivät uskalla kuin öisin liikkua, täytyi heidän usein piilottautua rotkoihin ja jylhiin metsiin, kuoppiin ja maankoloihin. Heitä etsittiin koirien ja kätyrien avulla, heitä pyydystettiin kuten taivaan lintuja — ja tämä kaikki ilman mitään syytä, ilman että, he olivat tehneet mitään pahaa, he kun eivät tehneet eivätkä aikoneetkaan tehdä mitään häiriötä eikä vahinkoa."

Tämä valitus on vain suorasanainen muoto eräästä tämänaikuisesta laulusta, jonka sepitti Leonhard Siemer, muuan fransiskani, joka turhaan etsittyään luostarista, mitä hän oli toivonut, liittyi uudestikastajiin ja opetteli, vaikka olikin oppinut mies, räätälinammattia. Hän kuului kastajien jyrkemmän suunnan miehiin. Marraskuussa v. 1527 hän joutui Tyrolissa viranomaisten käsiin ja mestattiin 14 p:nä tammik. v. 1528. Hän todisti elämällään todeksi laulunsa, jossa hän m.m. lauloi:

Me hiivimme metsien kohdussa,
Meit' hurtat ne ahdistaapi,
Kuni teuraat kuljemme nuorassa,
Kuin pyöveli halajaapi.
Meit' kapina-henkinä näytellään.
Pakanoina ja pettureina,
Meist' valhetta kaikille syötellään.

Ovat hirtetyt puihin ne korkeisiin
Tai värjyvät kidutuspuissa;
Moni heitetty virran vaahtoihin
On impikin. Surman suissa
Toki riemulla totuutta todistavat,
Ett' Jesus Kristus se tiemme on
Ja totuus ja elämä kuolematon.

Viel' maailman meno se riehuupi,
On hurjaksi, villiksi käynyt.
Se valhetta päällemme syytääpi,
On tulehen, miekkahan turvannut;
Me sorrumme avutta Herran.
Oi, auta, armias, kerran!
Lyö ylpeys, Herra, sä auta
Sun poikasi verten kautta.

Kuinka kiivas tämä ensimäinen suuri vaino oli, voi nähdä siitä, että melkein kaikki etevät kastajat kärsivät kuoleman sen aikana. Joku pelastui luonnollisen kuoleman kautta pyövelin käsistä, kuten Denck, joka vuoden 1527 lopulla kuoli ruttoon Baselissa. Kivulloinen Grebel oli kuollut jo vuotta ennen, niin ettei Zwingli saanutkaan kostaa tälle suurelle vihamiehelleen, jota hän kerran oli kutsunut "uudestikastajien johtajaksi". Sensijaan hän mestautti syksyllä samana vuonna Grebelin isän, joka oli sopinut poikansa kanssa; isää syytettiin maankavalluksesta, ja siitä hänet tuomittiin, vaikka vastustajatkin myöntävät, että syytä sellaiseen ei ollut.