Tuolle totiselle jumalanmiehelle on kuitenkin hänen sokeassa raivossaan uudestikastajia vastaan sattunut onnettomuus. Hän ei huomannut, että tuo "pyhä marttyyri", jonka hän asetti uudestikastajille esikuvaksi, ei ollutkaan lutherilainen, niinkuin hän luulotteli, — vaan Schärdingin uudestikastajaseurakunnan johtaja, sama, jonka kansan tarun mukaan ei tulessa ollut käynyt "kuin lihan ja luun, vaan joka oli kestänyt kuin oikea merenvaha."
Kaikki kestäväisyys ja kaikki urhous vain tavattomasti lisäsi verituomioitten lukua. Jo v. 1530 nousi niiden luku aina 2,000:een.
Kuulee usein sanottavan, ettei väkivalta voi tukahduttaa aatteita. Tälle lauseelle on monta todistusta, ja se tuopi suurta lohtua kaikille vainotuille. Mutta niin ehdottomana kuin se on lausuttu, ei se ole oikea. Totta on kyllä, ettei väkivaltaisilla toimenpiteillä saata tappaa itse aatetta, mutta aate itsessään onkin vain voimaton ja tehoton varjo. Kuinka suuren voiman yhteiskunnallinen ihanne voipi saavuttaa — ja vain sellaisista aatteista on tässä kysymys — se riippuu niistä yksilöistä, jotka sitä kannattavat, heidän voimastaan yhteiskunnassa. Jos onnistutaan kukistamaan joku luokka, jota innostaa määrätty ihanne, niin samalla tuhotaan myöskin tämä ihanne.
16:s vuosisata oli valtiollisen yksinvallan aikaa. Myöskin harvoissa vapaissa kaupungeissa tuli valtiovalta alempiin luokkiin nähden yhä rajattomammaksi. Kun tämä yksinvaltius oli saanut voiton aateliston sekä talonpoikien ja pikkuporvarien vastustuksesta, oli sille pikku-asia hävittää kommunistiset pyrkimykset, joita ilmeni köyhälistön ja muutamien voimattomien porvarillisten aatteenharrastajien taholla.
Anabaptismi katosi Etelä-Saksasta yhtä nopeasti kuin se oli sinne tullutkin. Münsterin katastrofi v. 1535, johon kohta toisessa yhteydessä palaamme, pyyhki sen pois koko Saksasta, lukuunottamatta muutamia harvoja, voimattomia salaseuroja, jotka hajanaisina vielä jonkun aikaa viettivät riutuvaa elämää.
Verinen vainoaminen oli yksi ja tärkein syy kastajien nopeaan häviämiseen Saksasta. Mutta suurena syynä oli myöskin se seikka, että samaan aikaan, jolloin vainot alkoivat, kastajille ilmestyi Saksan ulkopuolella turvapaikka, jonne he nyt joukottain muuttivat. Tämä turvapaikka, 16:nnen vuosisadan Amerika, oli Mähri.
V. Mährin uudestikastajat.
Mährissä oli hyvin suotuisat olosuhteet kastajien lahkolle. Böhmiin yhdistettynä saman hallitsijan alaisena oli Mähri jakanut tämän maan kohtalot hussilaissotien aikana ja niiden jälkeen. Taistelut, jotka uskonpuhdistuksen vuosisatoina repelivät Saksaa, oli jo aikoja sitten taisteltu Böhmin kruununmaissa. Ne olivat loppuneet vanhan ja uuden uskon väliseen sopimukseen, joka totutti uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Katolisten ja utraquistien rinnalle oli siellä syntynyt Böhmin veljien lahko, vallan rauhassa valtiolta ja yhteiskunnalta ja suurimmaksi hyödyksi herroille, joiden alueilla lahkolaiset asuivat.
Tullakseen siedetyksi, ei uuden lahkon tarvinnut Böhmissä ja Mährissä voittaa valtiovallan suojaa. Maan ruhtinas oli siellä hussilaissotien ajoilta asti voimaton. Korkeampi aatelisto oli melkein täydellisen riippumaton. Jos joku lahko oli voittanut jonkun aatelisherran suosion, voi se rauhassa asettua hänen tiloilleen uutisasukkaiksi, ajattelipa ruhtinas siitä mitä tahansa. Asiat eivät muuttuneet, kun Böhmi ja Mähri v. 1526 joutuivat katolisten habsburgien vallan alaisiksi.
Huolimatta näistä suotuisista olosuhteista eivät uudestikastajat ole milloinkaan saaneet Böhmissä vakavaa jalansijaa. Siihen saanee selityksen Böhmin kansallisista olosuhteista. Uudestikastajat olivat saksalaisia siirtolaisia. Mutta vielä 16:nnella vuosisadalla oli edellisellä vuosisadalla niin räikeänä ilmennyt kansallinen vastakkaisuus vielä sangen voimakas. Saksalaiset eivät olleet siellä tshekkiläisen väestön keskuudessa oikein tyytyväisiä. Mährissä sitävastoin eivät kansalliset vastakkaisuudet olleet milloinkaan olleet niin jyrkkiä, ja saksalaiset voivat sieltä helpommin löytää kodin.