Uudestikastajien koulutkin olivat niin suuressa maineessa, että toisuskoisetkin mielellään lähettivät lapsensa niihin. Heidän koululaitoksensa ja kasvatusopilliset sääntönsä ansaitsevat huomiota vielä nykyäänkin, ja 1500-luvulla olivat ne suuremmoisia.
Sen ajan tavallisten opetusmenettelyjen valaisemiseksi mainittakoon seuraava tapaus, jonka Erasmus rotterdamilainen kertoo ja joka on aikaa kuvaava. Muutamalla koulumestarilla oli tapana aina aterian jälkeen, jota hän söi yhdessä oppilaittensa kanssa, kutsua jonkun oppilaista esiin ja antaa hänet raa'an rangaistusmestarin kuritettavaksi. Kun kerran eräs heikko poika sai osansa, hakattiin häntä siksi kunnes hän makasi puolikuolleena piiskurin jalkain juuressa ja piiskuri oli hiestä märkänä. Mutta opettaja kääntyi rauhallisesti toisten oppilaiden puoleen ja sanoi: "Hän ei kyllä ollut tehnyt mitään, mutta häntä täytyy nöyryyttää". Tämä oli kommunismin vastustajien kasvatusoppia.
Kastajat taas selittivät: "Kovilla iskuilla ei paljon saada aikaan.
Täytyy opilla vaikuttaa lapsiin".
Kastajien kouluissa oli lukuisa opettajisto. Opettajien oli pidettävä huolta paitsi lapsen henkisestä, hänen ruumiillisestakin hyvinvoinnistaan, vieläpä pantiin tälle pääpainokin. "Kun lapsi viedään kouluun", sanotaan vuoden 1568 koulujärjestyksessä, "täytyy sen terveydentilaa mitä huolellisimmin tutkia. Jos hänessä on joku vaarallinen tauti, kuten luumärkä, sukupuolitauti tai sellainen, niin häntä pidettäköön nukkumassa, syömässä ja pesuissa erillään muista lapsista".
Kun "koulunäiti" on puhdistanut jonkun lapsen sairaan suun, niin ei hän saa pesemättömin käsin tarkastaa terveitten lasten suita. Myöskin on hänen neuvottava "sisarille", kuinka lapsen suu puhdistetaan. Yleensä pannaan suuri arvo ankaraan puhtauteen. "Sisarien" on valvottava pikkulasten nukkumista, peitettävä ne, jos ne potkivat peiton päältään. Lapsia ei saa lyödä, jos nämä alkavat nukkuessaan kirkua.
Lapsille ei saanut olla tarpeettoman ankara. Jos lapsi tekee virheen kehruussa, niin on siinä kylliksi, että se ilmotetaan "koulunäidille". Hän kurittaa suurempia tyttöjä ja koulumestari suuria poikia. Kun olisi rangaistava varkaudesta, valheesta ja muista synneistä, täytyy aina kysyä joltakin veljeltä neuvoa. Kaikellainen lyöminen päähän tai suuhun ja muullainen liian ankara kuritus on ankarasti kielletty.
Kasvatuksen tulee olla yksilöllistä. "Lasten kurittamisessa tarvitaan suurta huomaavaisuutta ja oikeata erilaisuutta. Yksi taipuu ystävyyttä käyttämällä, toinen voitetaan lahjoilla, kolmas vaatii ankarampaa kuria."
Mitä aineita kastajien kouluissa luettiin sitä emme lähemmin tunne; etukädessä harjotettiin niissä luonnollisesti sisälukua ja kirjotusta, joita molempia melkein kaikki kastajat osasivat. Hyödyllinen työnteko näyttää käyneen käsi kädessä henkisen kehityksen kanssa; varsinkin totutettiin tytöt varhain kehräämään.
Mihin ikävuoteen asti lapset olivat koulussa, emme tiedä. Koulusta joutuivat he teollisuuden, maanviljelyksen tai talouden töihin. Teollisuus ja maanviljelys tarkottivat ennen kaikkea seurakunnan tarpeitten tyydyttämistä. Ennenkuin tämä oli tehty, ei kukaan saanut työskennellä toisille.
Mutta kastajat olivat oivallisia ja ahkeria työmiehiä, ja heidän työnsä tuotti melkoisesti yli tarpeen. Varsinkin kunnostivat he itseään hevosenhoitajina, mylläreinä, oluenpanijoina sekä veitsien ja ennen kaikkea veran valmistamisessa, joka oli heidän pääammattinsa. Tässäkin tapaamme taas villakutomisen mitä likeisimmässä kommunismin yhteydessä.