Kaikkien näiden etujen lisäksi, joita kommunistisella suurtuotannolla oli käsityöläisten yksilölliseen valmistamistapaan verrattuna tuli luonnollisesti vielä se, että jokaisen yksilön ylläpito tietysti tuli paljon huokeammaksi suuressa yhteisessä taloudessa kuin käsityöläismestarien pienissä talouksissa. Eivätkä milloinkaan lakanneetkaan valitukset siitä turmiollisesta kilpailusta, jonka kommunistit tuottivat ammattikuntien käsityöläismestareille. Uudestikastajat väittivät, etteivät he tehneet mitään muuta kuin ahkeroivat kaikessa rehellisessä työnteossa. He selittivät, etteivät he suinkaan saata huonontaa työtään siksi, että yksi ja toinen heitä aiheettomasti moitti.
Kastajien laitosten etevämmyys vastustajien laitoksien rinnalla tuotantotapaan samoin kuin koululaitokseenkin nähden, käy paraiten selville juuri vastustajien valituksista. Me neuvomme kaikkia niitä, jotka väittävät, että kommunismin täytyy kaikissa olosuhteissa olla epätaloudellinen, ajattelemaan tätä seikkaa. Mährin uudestikastajien kokemukset vahvistavat sitä sääntöä, jonka huomasimme verratessamme luostareita sekä Amerikan uskonnollisia kommunistisiirtoloita toisiinsa.
Samat syyt, jotka tekivät kaupunkien käsityöläisistä huterilaisten vastustajia, saivat sensijaan suuret maanomistajat, joiden tiloilla he elivät ja joille he maksoivat veronsa, heille suosiolliseksi. Uudestikastajat lisäsivät aateliston rikkautta ja hyvinvointia. Kastajat tulivat Mährin aatelille taloudellisesti välttämättömiksi.
Mutta kastajilla ei ollut taloudellista merkitystä vain tuotteittensa perustuksella, vaan myös niiden palkkatyömiesten tähden, joita heistä saatiin. Useat veljet ja sisaret olivat nimittäin yksityisten palveluksessa. Me olemme jo nähneet, kuinka heidän naisensa olivat haluttuja imettäjiksi ja kasvattajiksi, mutta kastajia käytettiin muissakin toimissa, kuten esim. mylläreinä ja varsinkin liikkeiden johtajina, mikä saa selityksensä siitä, että heidän suuren taloutensa hoitaminen luonnollisesti kehitti järjestämis- ja hallintakykyä heissä.
Eivätkä suinkaan vain erityiset yksilöt olleet sellaisessa yksityisessä palveluksessa, vaan kokonainen kastajaseurakunta. Yksityiset olivat ainoastaan seurakunnan asettamia siihen toimeen, jossa he olivat. He olivat edelleenkin seurakunnan kurinpidon alaisia ja heidän täytyi antaa kaikki tulonsa tälle, ei vain palkkansa, vaan myöskin juomarahansa ja lahjansa, olivatpa nämä sitte rahassa tai luonnossa annetuita.
Näyttää siltä että nämä määräykset pantiin toimeen ilman sanottavia vaikeuksia. Vain yksi ammatti teki tässä poikkeuksen, nimittäin lääkärit. Huolimatta siitä että kastajat halveksivat tiedettä ja oppineisuutta, pitivät he paljon lääkintötaidosta ja vesilääkityksestä. Heidän kylpynsä eivät tosin kai suurestikaan olleet tieteellisellä pohjalla, mutta he lienevät silti käytännössä olleet sangen taitavia, sillä heidän apuaan tässä asiassa haettiin koko maassa, vieläpä kutsuttiin kastajia sitä varten keisarilliseen hoviinkin, joka muuten ei kärsinyt nähdäkään kommunisteja.
Huomattava on heidän kylvettäjiä varten antamansa säännöt vuodelta 1654. Siinä asetetaan kylvettäjille m.m. seuraavia velvotuksia:
4. Tulee lukea ahkerasti ja harrastaa pyhää raamattua ja lääkekirjoja;
8. Yrttejä ja rohdosjuuria kootessa ei saa mennä viinille ja tulla kotiin ilman juuria ja yrttejä;
16. Eivät saa olla poissa työstä, ikäänkuin olisivat liian hyviä sellaiseen eivätkä luodut työtä tekemään;