17. Älköön myöskään pidettäkö omia lääkkeitä omaksi voitoksi ja hyödyksi;
19. Kaikki rahat, olkootpa sitten lahjotettuja tai juomarahoja, sekä kaikki ansio tulee rehellisesti antaa esimiehelle.
Kylvettäjien oli vaikeinta mukaantua kommunistiseen järjestykseen, ehkäpä sentähden, että he olivat erikoisasemassa, sivistyksensä ja arvonsa puolesta muiden veljien yläpuolella.
Veljien yhteiskuntamuoto oli kansanvaltainen. Yhteisön johdossa olivat osaksi hengelliset, osaksi maalliset virkamiehet. Edelliset, "sananpalvelijat", olivat osaksi apostoleja, jotka kulkivat maailmalla hankkimassa uusia tovereita, osaksi saarnaajia, jotka toimivat kotona Mährissä. Maalliset virkamiehet, "tarpeen palvelijat", olivat raaka-aineitten ostajia, esimiehiä, taloudenhoitajia ja työnjohtajia. Korkein valta oli seurakunnalla. Mutta ettei tämän mieltä tarvinnut kysyä tavan takaa, oli olemassa vanhimpien neuvosto, joka seurakunnan palvelijoiden kanssa ratkaisi vähemmän tärkeitä kysymyksiä. Koko yhteisön johtajana oli piispa. Virkamiehiä ei kuitenkaan valittu, vaan he määrättiin arvalla, "Herran sormen avulla", niistä, jotka näyttivät olevan kelvollisia. Mutta seurakunnan tuli jälkeenpäin antaa vahvistuksensa Jumalan tahdolle ja hyväksyä valittu virkaan, ennenkuin tämä saattoi lopullisesti ottaa sen vastaan.
Lähes kokonaisen vuosisadan pysyi tämä omituinen yhteiskunta, jota tässä olemme kuvanneet täysissä voimissaan. Se ei kukistunut sisäisen rappeutumisen tähden, vaan ulkonaisen väkivallan uhrina.
Sitten kun Böhmi ja Mähri olivat joutuneet habsburgeille, olivat nämä olleet alituisessa, joskin enimmäkseen verettömässä sodassa näitten maiden mahtavan aateliston kanssa. Vihdoin syntyi suuri, ratkaiseva taistelu, joka johti kolmenkymmenvuotiseen sotaan ja päättyi aateliston täydellisellä kukistumisella Valkeavuoren tappelussa (1620). Aatelisto melkein tuhottiin. Aateliston mukana kukistuivat sen turvatitkin, Böhmin veljet ja Mährin huterilaiset seurakunnat.
Kardinali Dietrichstein kuulutti 22 p:nä syysk. 1622 keisari Ferdinandin käskystä, että "kaikkia, jotka olivat liittyneet Huterin veljeskuntaan, olkootpa sitten mies- tai naishenkilöitä, käsketään poistumaan neljän viikon kuluessa kuulutuspäivästä alkaen ankaran ruumiin- ja kuolemanrangaistuksen uhalla Mährin rajojen sisältä."
Sillä kertaa ei karkotusmääräys jäänyt paperille. Nyt tuli loppu Mährin uudestikastajien järjestöstä. Monet liittyivät katolilaisuuteen, vaikka salaisesti pysyivät uskollisina vanhalle uskolleen, toiset menehtyivät, kun he talvella pakolaisina harhailivat ympäri metsissä, pienen osan onnistui jättämällä kaikki omaisuutensa, mitä heillä oli, päästä Unkariin, jossa heillä aina vuodesta 1546 alkaen oli ollut muutamia uutistaloja. Unkarilaiset vallanpitäjät tarvitsivat siirtolaisia ja ottivat tulokkaita mielellään vastaan. Pakolaiset järjestyivät uudella kotiseudulla vanhaan tapaan, mutta seurakunta ei voinut milloinkaan tointua tämän ankaran iskun jälkeen eikä saavuttaa entistä merkitystään. Olosuhteet silloisessa Unkarissa, missä turkkilaisten maahankarkaukset ja omien kansalaisten keskinäiset sodat saivat aikaan hajaannusta, eivät olleet juuri omiansa edistämään köyhän uutisasukassiirtolan pääsemistä hyvinvointiin. Se rappeutui ja hävisi ja sen mukana hävisi olemasta sen kommunismikin.
Olisiko uudestikastajien kommunismi voinut pysyä pystyssä, jos seurakunta olisi Mährissä saanut häiritsemättä kehittyä, ei ole niinkään helposti ratkaistavissa. Mutta varsin todennäköistä ei kuitenkaan ole, että kastajien olisi onnistunut pysyttää kommunismiansa voimassa keskellä kapitalista yhteiskuntaa, jonka kanssa he tavaratuotannon ja palkkatyön kautta olivat läheisessä yhteydessä ja jolla silloin vielä oli tulevaisuus edessään.
Mutta joka tapauksessa on Huterin lahkolla Mährissä mitä suurin merkitys sosialismin historialle. Siitä tuli kerettiläiskommunismin kypsin hedelmä ja se näyttää meille selvimmin uudestikastajien pyrkimykset. Sen pääpiirteet ovat vielä samat kuin munkkilaitoksenkin; talous on tavallansa vain jonkunlainen luostari. Mutta se on kuitenkin jo kehittyneempi tätä ja lähempänä uudenaikaista sosialismia, se kun sovittaa avioliiton luostarikommunismiin ja kehittää suurteollisuutta tavalla, joka näyttää, että tämä ei enää ole vain kommunismin sivu-ilmaus, vaan alkaa tulla sen perustukseksi.