Mutta merkityksestään ja omituisuudestaan huolimatta ovat uudestikastajien mähriläiset järjestöt kuitenkin pitkän aikaa olleet unohduksissa. "On kummallista", kirjotti 1858 muuan böhmiläinen historioitsija, "että Mährin uudestikastajien muisto on niin kokonaan hävinnyt kansasta ja että tieteellinen tutkiminen vasta nykyään on hiukan tuonut valoa heidän oloihinsa". Sittemmin on tri Josef Beck väsymättömällä innolla toimien saanut koolle tarpeellisia lähteitä, joita sitte m.m. Loserth on taitavasti osannut käyttää. Mutta erikoistutkijoita lukuunottamatta tiedetään vielä nykyäänkin Mährin uudestikastajista varsin vähän, ja vanhemman sosialismin porvarilliset historiankirjottajat ovat jättäneet heidät kerrassaan huomioonottamatta.
Tämä ei saa meitä ihmetyttää. Nämä herrat eivät yleensä pyri sosialismia ymmärtämään, vaan vain kokoamaan aineksia, jotka näyttävät olevan hyviä sitä tuomitessa. Mutta siihen tarkotukseen sopivat Mährin uudestikastajat huonosti. Paljon sopivampi sellaiseen oli Münsterin uudestikastajien kapina, Ja sitäpä perinnäinen historiankirjotus esittääkin uudestikastajien kuvaavana ilmauksena. Siihen viitataan mielellään, kun tahdotaan osottaa mitä kamaluuksia kommunismi välttämättömästi tuo mukanaan.
Joka kuulee puhuttavan uudestikastajista, ajattelee tavallisesti heti Münsterin kapinaa, ja joka tästä puhuu, tarkottaa sillä hirmuista mieletöntä irstailevaa remuilua.
Katsokaammepa, missä määrin tämä on oikeutettua.
VI. Münsterin levottomuudet.
Myöhemmin kuin Etelä-Saksassa alkoi Pohjois-Saksassa uskonpuhdistusliike varttua ja ajan luokkavastakohdat astua esiin.
Suureksi osaksi on tähän syy haettava Pohjois-Saksan taloudellisesta takapajullaolosta; mutta niissä luoteisissa osissa, jotka olivat korkeammalle kehittyneitä, esti uskonpuhdistusliikettä habsburgilaisten Alankomaiden läheisyys. Talonpojat pohjoisessa eivät yleensä joutuneet mihinkään yleiseen liikkeeseen. Osaksi oli heillä vielä parempi asema kuin veljillään etelässä, osaksi olivat he vielä enempi erillään toisistaan kuin taajemmin asutussa Etelä-Saksassa.
Vain kaksi uskonpuhdistusliikkeen puolta tapaamme Ala-Saksassa: ruhtinaitten ja kaupunkien edustamat. Mitä taasen viimeksimainittuun tulee, ilmeni siinäkin osaksi jyrkkä kaupunkien porvariston ja sen vapautta uhkaavan ruhtinasvallan välinen vastakohta, osaksi ammattikuntien ja vanhojen ylimysperheiden välinen vastakohtaisuus. Ja aivan kuin etelässäkin liittyivät täälläkin, ennenkuin taistelu oikein voi alkaa, kaupunkien alimmat kansankerrokset näihin liikkeisiin ja alkoivat siellä, missä olosuhteet olivat suotuisat, ajaa itsenäistä politiikkaa.
Pohjois-Saksan kaupungeista kuuluisin ja mahtavin, jolla on ollut osaa uskonpuhdistusliikkeeseen, oli vanha hansakaupunki Lübeck.
Lübeckin ylimysmielinen neuvoskunta asettui vallitsevan auktoritetin, katolisen kirkon, puolelle; kansanvaltaisuus sensijaan otti "evankeliumin" asian omakseen. Se sai v. 1530 kapinan avulla voiton, hallitusmuotoa muutettiin kansanvaltaiseen suuntaan, ja kirkon omaisuus otettiin kaupungille. Mutta tämä voitto saatiin vain ammattikuntien ja rahvaan yhteisvaikutuksella. Tämän liiton etevin edustaja ja sen johtaja oli Jürg Wullenweber, joka v. 1533 tuli Lübeckin pormestariksi. Sen seikan nojalla, että hän oli saavuttanut voiton rahvaan avulla, on ymmärrettävää, että hän oli myötätuntoinen uudestikastajille, että Saksassa yleisesti sanottiin, että Lübeck hänen tullessaan tähän virkaan oli joutunut kastajien käsiin. Missä määrin Wullenweber todella hyväksyi uudestikastajien aatteet ei enään voi sanoa. Mitään käytännöllisiä tuloksia eivät uudestikastajat Lübeckissä saavuttaneet ja yhtä vähän missään muussa Pohjois-Saksan kaupungissa, joissa heitä oli lukuisasti.