Mutta pian tapaamme lujempiakin yhdistyksiä.
Luonnollista on, että ne tilaisuudet, jotka johtivat samaan ammattiin kuuluvat sällit jossain kaupungissa toistensa yhteyteen, olivat myöskin aiheena heidän yhdistyksilleen, ja löivät leimansa niihin. Keski-ajalla tarjosivat kirkko ja kapakka sellaisia tilaisuuksia toistensa tapaamiseen, joskus myöskin sota. Useat sälliyhdistykset lienevät syntyneet sillä tavalla, että käsityöläismestarit vetäytyivät pois sotapalveluksesta ja sijalleen lähettivät sällejänsä, maksaen heille palkkaa ammattikunnan kassasta. Nämä sällit sitten sodankin jälkeen säilyttivät mielellään rauhankin aikana sotilaallisen järjestönsä.
Se muoto, jommoiseksi sällien järjestöt tavallisimmin tulivat on osaksi kirkollisien veljeskuntien, osaksi juomaseurojen muoto. Edelliset kokivat palvella etenkin avunantoyhdistyksinä, juomapaikat taasen olivat vastustus-hengen ahjoina mestareja ja esivaltaa vastaan. Eivät molemmat yhdistysmuodot kuitenkaan eronneet jyrkästi toisistaan; myöskin kirkolliset veljeskunnat tulivat usein vastarinnan pesäpaikoiksi.
Saksassa tapaamme ensimäiset sälliveljeskunnat kankurien joukossa alkupuolella 1400-lukua, kenties vähän aikasemminkin. Jo 1389 puhutaan esim. Speierin kankurisällien rahastonhoitajasta, joka edellyttää, että silloin avunantorahasto oli olemassa.
Kuvaavina otamme tähän muutamia otteita sellaisen veljeskunnan säännöistä. Ne koskivat Strassburgin liinakankureja, jotka saivat ne hyväksytyiksi v. 1479.
"Me Hans Gerbott, mestari, ja kankuriammatin viidennysmies Strassburgissa, teemme tiettäväksi kaikille niille, jotka näkevät tai kuulevat luettavan tämän kirjeen, että meidän luoksemme ovat tulleet kunnialliset Hans Blesing ja Martin Suutari Wisshornista, Strassburgin liinakankuri-sällien nykyiset rahastonhoitajat, ja vaatineet ja pyytäneet, että me suomme ja vahvistamme tässä allaolevat kohdat, kappaleet ja säädökset…
"Heillä olkoon veljeskuntansa ikuisesti Strassburgin suuressa sairashuoneessa eikä muualla. Joka puolen vuoden kuluttua he valitkoot kaksi rahastonhoitajaa, s.o. suuren joulupaaston ajaksi kaksi uutta ja suuren pääsiäspaaston ajaksi taasen kaksi uutta. Ja kun nämä rahastonhoitajat asetetaan virkaan, tulee heidän vannoa toimivansa meidän rakkaan kirstumme (yhdistyksen rahaston) hyväksi, estävänsä sille tapahtumasta mitään vahinkoa, mikäli se vaaraan joutumatta on mahdollista. Jos joku tulee valituksi rahastonhoitajaksi ja kieltäytyy, maksakoon hän rangaistukseksi puoli naulaa vahaa, ja vaali pysyy voimassa, vaikka hän kuinka ponnistelisikin vastaan, kuitenkin vain sillä ehdolla, että mestarikunta sen hyväksyy. Kun rahastonhoitajat joka 14:s päivä käyvät kokoomassa viikkorahaa, eivät he saa kuluttaa mitään kirstusta. Jos joku sälli on velkaa veljeskunnalle kaksi pfennigiä eikä maksa niitä, kun rahastonhoitajat niitä kiertomatkallaan vaativat, sakotetaan häntä kahdella pfennigillä rangaistukseksi. Ei myöskään saa lainata rahoja veljeskunnan kassasta, paitsi jos joku tulee sairaaksi, ja silloinkin ainoastaan mestarien luvalla ja panttia vastaan, joka on arvoltaan suurempi kuin ne rahat, jotka lainataan. Jokaisena suurena paastona antakoon kukin sälli yhden pfennigin veljeskunnan kassaan ja lahjottakoon myöskin hyvän strassburgilaisen pfennigin".
Seuraa sitte määräyksiä kirkossakäynnistä, vihityistä vahakynttilöistä y.m.s., jonka jälkeen säännöt jatkuvat näin: "Jos joku vieras sälli tulee tänne, eikä ole täällä koskaan ennen työskennellyt, niin hän tehköön työtä rauhassa kahdeksan tai neljätoista päivää. Mutta jos hän viipyy kauemman, suorittakoon hän kaksi pfennigiä sisäänpääsymaksuksi ja sitten palvelkoon veljeskuntaa, niinkuin kohtuullista on. Jos sällit tahtovat nostaa oikeusjutun mestareita vastaan, maksakoot he kulut omasta kukkarostaan eikä veljeskunnan kassasta".
Kassanhoitajat tehkööt tilin sälliyhdistykselle älköötkä valansa mukaan ottako enempää kuin yhden shillingin kassasta. Myöskin toimitettakoon messu jokaisena suurena paastona kaikille veljille ja sisarille ja rukoiltakoon heidän puolestaan, olkoot sitten kuolleita tai eläviä. Jos niin tapahtuisi, että joku veli sairastuisi, josta Jumala meitä kauan varjelkoon, ja joutuu sairashuoneeseen, niin hänelle annettakoon joka päivä yksi pfennigi veljeskunnan kassasta. Jos joku sälli kuolee, josta Jumala meitä kauan suojelkoon, ja loppuu mestarin talossa tai jossain muualla kaupungissa ja sairashuoneen ulkopuolella, niin rahastonhoitajat käskekööt kaikkia sällejä saattamaan häntä hautaan kahden pfenningin sakon uhalla.
"Vast'edes kuulukoot kaikki liinavaatekankurisällit veljeskuntaan".