Tiedettä käytettiin vuoriviljelyksessä jo 16:nnella vuosisadalla tuotannon edistämiseen. Perinnäisen isien tavan sijasta, joka käsityössä näyttelee niin suurta osaa, tapaamme siis tässä järjestelmällisen, tieteellisen tutkimisen vallankumouksellisena tekijänä. Sen tarkotuksena on alituisesti muuttaa tuotantoa, keksiä yhä parempia apukeinoja, s.o. sellaisia, jotka vaativat yhä pienempiä kustannuksia ja säästävät yhä enemmän työtä. Kaikki nämä ovat sellaisia piirteitä, jotka ovat ominaisia uudenaikaiselle kapitalistiselle suurteollisuudelle.
Kuinka pitkälle koneiden käyttäminen siihen aikaan oli päässyt vuorityössä, näkee seuraavista Mathesiuksen kuvauksista:
"On suuri armo ja Jumalan lahja, että Jumala toki lieventää hyödyllisten työaseiden ja keinojen kautta sitä hikeä, joka on synnin tähden tullut ihmissuvun osaksi, ja panee hevosen valjaisiin ihmisen sijasta ja tekee mahdolliseksi veden, tuulen ja tulen kautta nostaa mukavalla tavalla vuorta ja vettä ylös syvyydestä, niin että kustannukset tulevat pienemmiksi ja salatut aarteet paljon paremmin kuin ennen julkisiksi.
"Seisoa rakkaan kelan ääressä kokonainen päivä ja tehdä monta otetta yhden pfennigen saamiseksi ja olla alttiina useinkin kelan tempomiselle vieläpä ruhjomisellekin, se on todellakin karvasta ravintoa. Mutta nyt on Jumala antanut taitoniekkoja, jotka ovat keksineet etuisuuksia ja auttajia, on näet kiinnitetty telarattaita ja vipuja kelaan siten, että työ käy helpommin ja tuottaa enemmän. Samoin, että on järjestetty ympyriäisiä pyöriä ja rattaita koneistoksi, niin että voi nostaa vuorta ja vettä ei ainoastaan käsivarsilla ja hartioilla, vaan jalkojen ja ruumiin avulla, sekin on kiitoksen arvoista. Niinpä on nostolaitoskin kaunis koneisto, siinä hevosien avulla kiskotaan ylös päivän valoon vuorta ja vettä ja siten voikin kaivosaukosta nostaa enemmän kerrallaan kuin ennen kahdellakymmenellä kelalla. Samoin on hevosten avulla jarruttaminenkin mainio taito.
"Tilava ja turvallinen kaivoskäytävä ojineen ja ilmanvaihtoineen on kumminkin kaunein keksintö vuorityössä, sillä sellaiset ottavat pois veden ja huonon ilman ja antavat sijaan raitista sekä helpottavat kuljetusta vaunuilla ja koirilla, jonka tähden kaivosväen tulee kiittää Jumalaa ja kernaasti, nopeasti ja uskollisesti antaa veronsa, neljännen rahan ja yhdeksännen. Mutta siellä, missä ei voida tehdä kaivoskäytäviä, ovat arvokkaita vesilaitokset, joilla vesi voidaan nostaa kaivoksesta.
"Kuttenbergissa voitiin huono ilma johtaa pois pitkien putkien, ikäänkuin savupiippujen kautta, sittenkun ensin oli viritetty valkea paikalle. Tällä tapaa voitiin johtaa raitista ilmaa aukon kautta aina 500 'lahterin' (noin kilometrin) syvyyteen ja vielä syvempäänkin".
Mathesius puhuu tässä vain vuoriviljelyksestä. Agricolalta voimme saada tietää, mitä suuria laitoksia jo silloin oli tehty malmin muokkaamista varten, survinmyllyjä, sulatusuuneja, koneita metallien erottamiseksi kuonasta ja n.k. "kovien nesteiden", kuten suolan, lasin y.m. valmistamiseksi. Yllä oleva riittänee osottamaan, että sillä vuoriviljelyksellä, joka tarkotti jalojen metallien saamista, ei enää 1500-luvulla ollut nimeksikään käsityöntapaista luonnetta. Siihen ei riittänyt enää yksinkertaiset käsitemput, joita vuorimies oppi oppiaikanaan, jonka loputtua hän tunsi perinpohjin koko vuorityötoiminnan. Vuorikaivos oli tullut suureksi, monimutkaiseksi elimistöksi, joka vaati laajoja ja taidokkaita, peräti kalliita laitoksia. Ainoastaan tieteellisesti sivistyneet miehet, "taitoniekat", niinkuin heitä kutsuttiin, osasivat valvoa ja johtaa kaivostyötä, ja ainoastaan voimat, mahtavammat kuin ihmisen, kykenivät pitämään koneistoa käynnissä. Vuorikaivos oli elimistö, joka vaatii pääomaa pysyäkseen pystyssä.
Köyhällä sellaisten olosuhteiden vallitessa ei ollut mitään mahdollisuutta päästä hoitamaan sellaista vuorikaivosta omanaan. Eivätpä edes pienemmät rahamiehet voineet yksin suorittaa kunnollisen vuorikaivoslaitoksen kustannuksia.
Totta kyllä saattoivat useammat heistä lyöttäytyä yhteen ja muodostaa osakeyhtiön, ja sellaista usein tapahtuikin. Mutta tulos ei aina ollut suotuisa.
Geologia oli silloin vielä alullaan. Vuoriviljelys oli senvuoksi usein pelkän sattuman varassa. Kaivoksien tuotto vaihteli varsin uskomattomissa määrissä. Useita kaivoksia, suuria kaivospiirejäkin hylättiin silloin, joita sitte myöhemmin taasen on menestyksellä ruvettu käyttämään.